Säilörehun osittaisen neutraloinnin ja valkuaislisän vaikutus karitsoiden ruokinnassa
Avainsanat:
karitsa, karkearehu, NaHCO3, natriumbikarbonaatti, neutralointi, ruokasooda, syönti, säilörehuAbstrakti
Karitsoiden sisäruokintakauden karkearehuna käytetään yhä enenevässä määrin hyvälaatuista säilörehua. Säilörehu on syrjäyttänyt perinteisesti käytetyn heinän, vaikkakin karitsat syövät säilörehua kuiva-aineena (ka) selvästi, jopa 40 % vähemmän kuin samassa kasvuasteessa valmistettua heinää. Heinän suurempi syönti ei kuitenkaan ole aina näkynyt säilörehuruokintaa parempana tuotoksena. Säilörehun orgaanisen aineen sulavuus on heinän sulavuutta parempi, joten karitsa voi pienemmälläkin säilörehumäärällä tyydyttää heinäruokintaa paremmin energian ja valkuaisen tarpeensa.
Säilörehun syöntiä rajoittavina tekijöinä pidetään mm. rehun alhaista kuiva-ainepitoisuutta, happamuutta sekä lyhytketjuisten rasvahappojen ja maitohapon suurta pitoisuutta. Happamuutta voidaan vähentää mm. neutraloimalla säilörehua natriumbikarbonaatilla (NaHCO3, ruokasooda). Neutraloinnin vaikutukset ovat olleet vaihtelevia ja riippuneet mm. eläinlajista ja NaHCO3:n määrästä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin NaHCO3:lla osittain neutraloidun säilörehun ja valkuaislisän vaikutusta karitsoiden kuiva-aineen syöntiin ja kasvuun.
Säilörehu valmistettiin timotei - nurminatavaltaisesta nurmesta juuri ennen juhannusta (22. 6.) muurahaishappopohjaisella säilöntäaineella (80 % muurahaishappoa ja 2 % ortofosforihappoa) (4 l/tn) laakasiiloon MTT:ssä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) Jokioisilla. Ruokintakokeessa ajalla 9.12. – 2.3. oli 48 syksyllä syntynyttä suomenlammaspässi- ja uuhikaritsaa yksilöruokinnassa. Kokeen alussa karitsat olivat 14 viikon ikäisiä ja painoivat keskimäärin 29 kg. Ruokintaryhmiä oli neljä. Karitsat saivat vapaasti nurmisäilörehua, 50 g heinää ja 0,5 kg väkirehua eläintä kohden päivässä. Kontrollina oli käsittelemätön säilörehu (ryhmä 1). Ryhmien 2 – 4 säilörehua neutraloitiin ruokintaa edeltävänä päivänä NaHCO3:lla sekoittamalla sitä säilörehukiloa kohden joko 8 (alempi taso, ryhmä 2) tai 16 g (korkeampi taso, ryhmät 3 - 4). Ryhmissä 1 – 3 väkirehuna oli ohra jyvinä (raakavalkuaista 12,1 % ka:ssa). Puolet ryhmän 4 ohraväkirehusta korvattiin valkuaisväkirehulla (raakavalkuaista 23,2 % ka:ssa). Lisäksi karitsat saivat vapaasti vettä, kivennäistä ja suolaa. Ruokintakokeen pituus oli 84 pv.
Alempi neutralointitaso nosti säilörehun pH:n 3,95:stä 4,41:een ja korkeampi taso 5,45:een. Säilörehujen syönneissä oli selvä ero. Karitsat söivät käsittelemätöntä säilörehua keskimäärin 0,51 kg ka/pv. Korkeampi neutralointitaso nosti syöntiä enemmän kuin alempi taso (108 vs. 40 g, NaHCO3:n lineaarinen vaikutus, P=0,02). Valkuaislisäyksellä ei ollut vaikutusta säilörehun syöntiin (P=0,24). Karitsoiden saama natriummäärä jo pelkästään NaHCO3:sta ja suolasta ylitti moninkertaisesti karitsoiden tarpeen. Terveysongelmia ei kuitenkaan esiintynyt.
Kun säilörehun osuus karitsoiden ruokinnassa on keskimäärin 60 %, säilörehun neutralointi natriumbikarbonaatilla parantaa kuiva-aineen syöntiä.
