Laidunnuskäytäntöjä ja -vaikutuksia merenrantaniityillä
Avainsanat:
merenrantaniitty, perinnebiotooppi, erityistuki, laidunnus, lihakarja, maitorotuiset naudat, kasvillisuusAbstrakti
Luonnonniittyjen laiduntamisen ja niiton vähennyttyä 1900-luvulla myös merenrantaniittyjen määrä on laskenut jyrkästi ja ne luokitellaan nykyisin äärimmäisen uhanalaiseksi luontotyypiksi. Huomattavaa osaa merenrantaniityistä hoidetaan perinnebiotooppien erityistuen avulla, pääasiassa nautakarjalla laiduntaen. Tarkkaa tietoa merenrantaniittyjen hoitotavoista, esimerkiksi käytetystä eläinaineksesta ei kuitenkaan ole ollut helposti saatavilla, ja nykymuotoisen rantalaidunnuksen ekologisista vaikutuksista tiedetään vielä suhteellisen vähän.
Tässä vuosina 2009-2011 toteutettavassa tutkimuksessa kootaan yksityiskohtaista tietoa merenrantaniittyjen hoitotavoista hyödyntäen Maaseutuviraston TIKE-tietokantaa ja viljelijäkyselyjä. Maastotutkimuksissa selvitetään rantalaitumilla yleisimmin käytettyjen nautaeläintyyppien (suurikokoiset lihakarjarodut, maitorotuiset hiehot) laidunnuksen vaikutuksia kasvillisuuteen. Tutkimusalueena on Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen alue Perämeren rannikolla, jossa sijaitsee yli puolet Suomen merenrantaniittyjen kokonaispinta-alasta. Tutkimus on osa Suomen ympäristökeskuksen EU Life-hanketta (VACCIA) ja jatkumoa MTT:n LUMOLAIDUN-hankkeelle.
Liharotuisten oletetaan olevan maitorotuisia nautoja tehokkaampia laiduntajia rantaniityillä. Lihakarjalaitumilla kasvusto olisi tämän mukaan matalammaksi ja kattavammin syötyä ja kasvillisuuden peittävyys olisi alhaisempi kuin kevyempien maitorotuisten laiduntamilla niityillä, joilla kasvillisuuden oletetaan olevan sekä rakenteellisesti että lajistollisesti vaihtelevampaa.
Merenrantaniittyä sisältävien erityistukisopimuskohteiden kokonaispinta-ala oli Pohjois-Pohjanmaalla vuoden 2008 lopussa 2874 ha, josta noin 2460 ha (86 %) on luokiteltu merenrantaniityksi. Noin 90 % kohteiden kokonaisalasta hoidetaan laiduntaen, pääosin nautakarjan avulla. Nautakarjalaidunten kokonaisalasta (2212 ha) 80% on puhtaasti lihakarjalaitumia ja 14.5 % maitorotuisilla laidunnettavia.
Kesällä 2009 tehtiin kasvillisuusselvitykset noin puolella (8) tutkittavien rantalaidunten määrästä ja vuonna 2010 tutkimukset jatkuvat uusilla kohteilla. Kesän 2009 tulosten perusteella kasvillisuus näyttäisi lihakarjalaitumilla olevan oletusten mukaisesti jonkin verran avoimempaa ja kattavammin syötyä kuin maitorotuisten nautojen laiduntamilla rantaniityillä. Tarkastelluissa muuttujissa esiintyi kuitenkin runsaasti vaihtelua myös vertailtavien ryhmien sisällä. Tutkimuksen lopulliset tulokset valmistuvat vuonna 2011.
