Hevosten Nurmirehut –hanke. Hevosten laiduntaminen viljellyillä laitumilla

Kirjoittajat

• Susanna Särkijärvi MTT/Hevostalous, Varsanojantie 63, 32100 Ypäjä
• Oiva Niemeläinen MTT/Kasvinviljely ja teknologia, E-talo, 31600 Jokioinen
• Riitta Sormunen-Cristian MTT/Nurmitalouden tutkimus, H-talo, 31600 Jokioinen
• Hanna-Elisa Akkanen MTT/Kasvinviljely ja teknologia, E-talo, 31600 Jokioinen
• Helena Jansson MTT/Hevostalous, Varsanojantie 63, 32100 Ypäjä
• Markku Saastamoinen MTT/Hevostalous, Varsanojantie 63, 32100 Ypäjä

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76931

Avainsanat:

hevonen, laidun, maittavuus, nurminata, ruokonata, timotei

Abstrakti

Laidun on hevosten pääasiallisin rehu kasvukaudella ja usein yksinomainen rehu kivennäisten lisäksi.
Laitumen riittävä ja tasainen tuotto laidunkauden eri aikoina helpottaa hevosten ruokintaa. Tuottava laidun
on edullista rehua.
Laiduntutkimuksen tärkeimpiä selvitettäviä asioita ovat laitumen sadontuotto ja sen muutokset
kasvukauden kuluessa ja laitumen kestävyys. Hevoset syövät laidunkasvit lyhyemmäksi kuin naudat, joten
laiduntamisen vaikutus tutkittavien kasvien sadontuottokykyyn ja kestävyyteen on eri eläinlajien välillä
erilainen. Laiduntutkimuksilla selvitetään myös kasvilajien ja –seoksien maittavuutta ja laidunkasvien
kemiallista koostumusta. Tutkimuksesta saadaan tietoa myös laidunalan mitoituksesta, laidunkauden
pituudesta ja hevosten laiduntutkimuksen tekniikasta. Ypäjällä Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskuksen (MTT) Hevostalouden yksikössä toteutettavat laidunkokeet ovat osa suurempaa
Hevosten Nurmirehut –hanketta, joka on MTT:n, Maa- ja metsätalousministeriön (MMM), Helsingin
yliopiston ja yritysten rahoittama.
Laidunkoealue kylvettiin Ypäjälle elokuussa 2005. Kokeeseen valittiin koejäseniksi kolme
puhdasta kasvilajia (timotei, nurminata ja ruokonata) sekä kolme seosta (timotei-nurminata, timotei-ruokonata
ja ruokonata-niittynurmikka). Kukin kasvilaji ja -seos kylvettiin kaistoiksi toisiinsa kiinni ja
jokainen koejäsen satunnaistettiin neljään kerranteeseen. Koko laidunala oli 240 x 240 metriä. Alue
laidunnettiin kolmessa lohkossa siten, että jokaisella lohkolla oli samalla kertaa hevosten laidunnettavana
24 erilaista kasvustokaistaa.
Koeala kärsi perustumisvaikeuksista. Keväällä 2006 tehtiin täydennyskylvöjä, eikä aluetta
laidunnettu lainkaan. Vuoden 2007 kevätkasvu korjattiin säilörehuksi ja laidunkoe aloitettiin
säilörehuniiton jälkikasvusta heinäkuussa. Laidunkokeeseen otettiin 10 suomenhevostammaa. Hevoset
laidunsivat yhdellä lohkolla noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen ne siirrettiin seuraavalle lohkolle.
Kultakin laidunlohkolta tehtiin laitumen satomittaukset Haldrup –nurmenkorjuukoneella ennen ja
jälkeen laidunnuksen. Lisäksi laitumen määrää arvioitiin ns. nurmikiekko-mittarilla ja kasvuston korkeutta
nurmitikulla. Ennen laidunnusta otetuista niittonäytteistä tehtiin laatumääritys NIRS-menetelmällä sekä
analysoitiin kemiallinen koostumus. Kasvilajikoostumusta selvitettiin botaanisin analyysein. Eri
kasvilajien ja seosten maittavuutta selvitettiin havainnoimalla hevosten syöntikäyttäytymistä.
Sekä laitumen hyväksikäyttöasteen että käyttäytymishavaintojen perusteella maittavimmiksi
koejäseniksi osoittautuivat timotei ja ruokonata-niittynurmikkaseos. Nurminata ja sen seos timotein kanssa
maistui hevosille heikosti, myöskään ruokonata yksinään ei ollut kovin suosittua. Nurmikasvien
satoisuuden ja kestävyyden arviointiin tarvitaan lisää tuloksia. Koe jatkuu kesällä 2008.