Timotein (Phleum pratense L.) eri versotyyppien vaikutus sadon määrän ja sulavuuden kehitykseen

Kirjoittajat

• Kirsi Pakarinen MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Maidon ja naudanlihan tutkimus, Halolantie 31 A, 71750Maaninka
• Perttu Virkajärvi MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Maidon ja naudanlihan tutkimus, Halolantie 31 A, 71750Maaninka
• Mervi Seppänen Helsingin yliopisto, Soveltavan biologian laitos, Latokartanonkaari 9, 00014 Helsingin yliopisto
• Marketta Rinne MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Maidon ja naudanlihan tutkimus, H-talo, 31600 Jokioinen

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76933

Avainsanat:

timotei, säilörehu, versotyyppi, pääsato, jälkisato, D-arvo, lehtien massaosuus

Abstrakti

Timotein (Phleum pratense L.) pää- ja jälkisadosta voidaan erottaa kolme erilaista versotyyppiä (vegetatiivinen, vegetatiivinen elongoituva ja generatiivinen), mutta niiden yksilöllisestä sulavuudesta tai osuudesta nurmikasvustossa tiedetään varsin vähän. Näiden eri versotyyppien esiintymistä ja rehuarvoa säilörehunurmen pää- ja jälkisadon kehityksen eri vaiheissa tutkittiin vuosina 2006 – 2007 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Maaningan tutkimusasemalla suoritetussa kokeessa. Koe suoritettiin kolmena kerranteena Tammisto II-lajikkeella.
Pääsadon niitot suoritettiin kolmella eri kehitysasteella (varhainen, keskimääräinen ja myöhäinen säilörehun tekoajankohta) viikon välein ja jälkisadon niitot 4, 6 ja 8 viikkoa keskimääräisen pääsadon korjuun jälkeen. Ennen jokaista niittokertaa koeruutujen kasvustosta otettiin näytekehikolla osanäytteet, jotka eroteltiin silmämääräisesti korren solmujen ja kukintojen olemassaolon perusteella vegetatiiviseen, vegetatiiviseen elongoituvaan ja generatiiviseen versotyyppiin sekä irralliseen elävään ja irralliseen kuolleeseen materiaaliin sekä muihin lajeihin. Kustakin versotyypistä eroteltiin edelleen elävä lehtilapa, lehtitupen sisältävä korsi, kukinto ja versoon kiinnittynyt kuollut solukko omiksi fraktioikseen. Jokaisesta saadusta timoteifraktiosta määritettiin kuiva-ainemassa ja rehuarvot. Kunkin versotyypin kuiva-ainemassa ja rehuarvo laskettiin siihen kuuluvien fraktioiden tulosten perusteella.
Aikaisemmin tunnettujen vegetatiivisen ja generatiivisen versotyypin lisäksi timoteikasvustosta voitiin erottaa vegetatiivinen elongoituva versotyyppi, joka tuottaa aitokortta, mutta ei lainkaan kukintoa. Sen osuus kasvustosta oli merkittävä erityisesti jälkisadossa kasvuston myöhäisemmillä kehitysasteilla, jolloin jälkisadon säilörehua tavallisesti tehdään.
Koko kasvuston lehtien massaosuus (elävän lehtisolukon osuus kokonaiskuiva-aineesta) selitti hyvin muutoksia pääsadon D-arvossa, mutta ei jälkisadossa. Vegetatiivisten versojen D-arvo pysyi hyvänä pää- ja jälkisadossa. Tämä johtui mahdollisesti niiden korkeasta lehtien massaosuudesta, vaikka lehtien massaosuuden muutosten ei kuitenkaan havaittu korreloivan niiden D-arvon muutoksen kanssa. Vegetatiivisten elongoituvien versojen lehtien massaosuus oli sekä pää- että jälkisadossa korkeampi kuin generatiivisten versojen. Vegetatiivisen elongoituvan ja generatiivisen versotyypin lehtien massaosuuden muutoksen ja D-arvon muutoksen välillä havaittiin positiivinen korrelaatio pääsadossa.
Vegetatiivisten elongoituvien versojen ja generatiivisten versojen D-arvo näytti olevan pääsadossa samalla tasolla, mutta jälkisadossa vegetatiivinen elongoituva versotyyppi oli selvästi generatiivista sulavampi. Jälkisadon vegetatiivisen elongoituvan versotyypin parempi sulavuus voi selittyä sen aitokorren korkeammalla sulavuudella, sillä näiden versotyyppien elävän lehden tai versoihin kiinnittyneen kuolleen solukon sulavuuksissa ei havaittu merkittäviä eroja.