Sonnivasikat oppivat varomaan sähköpaimenaitaa nopeasti

Kirjoittajat

• Paula Martiskainen Kuopion yliopisto, Soveltavan biotekniikan instituutti, PL 1627, 70211 Kuopio
• Leena Tuomisto MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio
• Arto Huuskonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Jaakko Mononen Kuopion yliopisto, Soveltavan biotekniikan instituutti, PL 1627, 70211 Kuopio

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76936

Avainsanat:

vasikat, sonnit, oppiminen, laiduntaminen, aitausjärjestelyt

Abstrakti

Laitumelta karkailevat hiehot ovat tuttu alkukesän ilmiö useilla suomalaisilla maatiloilla. Maitorotuisia
sonnivasikoita tai sonneja ei taas ole Suomessa yleensä laidunnettu lainkaan. Maitotiloilla laitumien
aitaamiseen käytetään pääasiallisesti kustannuksiltaan edullisia kevyitä sähköpaimenaitoja, jotka
eivät kuitenkaan pysäytä eläimiä, elleivät ne ole oppineet kunnioittamaan aitoja laidunalueen rajoina.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, kuinka nopeasti maitorotuiset sonnivasikat oppivat kunnioittamaan
sähköpaimenaitaa ja kuinka niiden laiduntaminen onnistuu yksinkertaista aitausjärjestelyä
käyttäen.
Tutkimuksessa käytettiin 19 ayrshire ja holsteinfriisiläistä
sonnivasikkaa. Vasikoita pidettiin
kylmäpihatossa 8×8 m karsinassa, jonka viereen pihaton päätyyn oli rakennettu betonielementeistä ja
laudoista 4×8 m jaloittelutarha. Noin 0,7 m lauta-aidan
sisäpuolelle oli rakennettu sähköpaimenaita.
Vasikoilla oli vapaa pääsy jaloittelutarhaan sähköpaimenaitaan opetuksen ajan, eli seitsemän vuorokautta
ennen laidunkauden alkua. Eläinyksilöiden saamat sähköiskut laskettiin videonauhalta vasikoiden
käyttäytymisen perusteella. Opetusjakson jälkeen vasikat päästettiin sähköpaimenaidoin aidatulle
laitumelle neljän kuukauden ajaksi. Vasikoiden saamien sähköiskujen lukumäärää rekisteröitiin suorilla
havainnoilla laitumelle laskun yhteydessä. Vasikoiden saamien sähköiskujen määrän muuttuminen
opetusjakson ensimmäisten kahdeksan tunnin sekä neljän vuorokauden aikana testattiin lineaarisella
sekamallilla.
Kaikki eläimet kävivät tutkimassa sähköpaimenlankaa ensimmäisen opetusvuorokauden aikana
saaden siitä useita (vaihteluväli 8–37) sähköiskuja. Seuraavien vuorokausien aikana saatujen sähköiskujen
määrä väheni (P < 0,001). Sähköiskujen määrän väheneminen oli tilastollisesti merkitsevä ensimmäisen
(17,3 [13,9; 21,0], takaisinmuunnettu ryhmäkeskiarvo [95% luottamusväli], sähköiskua) ja
toisen (6,0 [3,8; 8,7]) sekä kolmannen (4,2 [2,2; 6,7]) ja neljännen (0,2 [0,0; 0,5]) vuorokauden välillä.
Vasikat saivat opetusjakson ensimmäisen tunnin aikana enemmän sähköiskuja (P < 0,001) kuin sitä
seuraavina seitsemänä tuntina. Laitumelle laskun yhteydessä havaittiin aitojen hyvän näkyvyyden olevan
tärkeää. Vasikat eivät karanneet laitumelta laidunkauden aikana.
Vasikoiden saamien sähköiskujen lukumäärän perusteella vasikat oppivat selvästi varomaan jaloittelutarhassa
ollutta sähköpaimenaitaa jo yhden vuorokauden aikana. Oppimista näyttää tapahtuneen
jopa opetusjakson ensimmäisen tunnin aikana. Laidunkauden päättyessä sonnit olivat jo kahdeksan
kuukauden ikäisiä, mutta niiden laiduntaminen kevytrakenteisessa sähköpaimenaitauksessa ei aiheuttanut
lainkaan käytännön ongelmia. Sukupuolesta ja iästä riippumatta laiduneläinten riittävä opettaminen
sähköpaimenaitoihin on suositeltavaa, sillä se parantaa sekä eläinten että niiden hoitajien turvallisuutta.