Perunaviruksen aiheuttamat kustannukset siemenperunan tarjontaketjulle

Kirjoittajat

  • Jussi Tuomisto MTT Taloustutkimus, MTT Ylistaro, Alapääntie 104, 61400 YLISTARO

Avainsanat:

Perunavirus, siemenperuna, tarjontaketju, tuotantokustannus

Abstrakti

Perunavirukset eivät aikaisemmin ole Suomessa aiheuttaneet kovin merkittäviä
kustannuksia ja virusriskit ovat olleet pieniä. Viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on
nopeasti muuttunut ja perunan A- ja Y-virukset ovat aiheuttaneet siemenperunantuotannossa
siemenperunaerien hylkäämisiä ja siemenperunaluokkien laskua. Samalla siemenperunaketju
on lyhentynyt. Elintarviketurvallisuusviraston siementarkastusosaston mukaan vuonna 2006
yli puolessa testatuissa siemenperunoista löytyi virusta, joista 85 % oli Y-virusta ja loput A-virusta.
Viruksen takia hylättiin 10 siemenperunaviljelystä, noin 56 ha (3,2 %) ja
siemenluokka on laskenut joka kolmannella viljelyksellä. Siemenperunaluokkien aleneminen
ja erien hylkääminen siemenperunaksi kelpaamattomana johtavat tilatasolla suuriin
taloudellisiin menetyksiin ja lisäksi ne aiheuttavat yhteiskunnallisesti suuria
hyvinvointitappioita.
Virusriskit nostivat siemenperunan tuotantokustannusta 8,27 senttiä/kg (17,8 %) vuonna
2006. Viisisukupolvisessa siemenperunaketjussa muodostuu tuotantokustannukseksi 46,48
senttiä perunakiloa kohti. Silloin Suomen siemenperunan tarjontaketjun kokonaiskustannus
on lähes 13,8 miljoonaa euroa. Tuotantoketjun lyhetessä neljään sukupolveen, pelkästään
tuotantoketjun lyhenemisen takia, kokonaiskustannus nousee 780 109 euroa, runsaaseen 14,5
miljoonaan euroon. Tällöin siemenperunan tuotantokustannus nousee 5,4 prosenttia, 49,12
senttiin siemenperunakiloa kohti. Kolmisukupolvisessa tuotantoketjussa siemenperunan
tuotantokustannus on jo 55,77 senttiä/kg ja lisäkustannus koko tuotantoketjulle 2,8 miljoonaa
euroa.
Virukset leviävät tehokkaasti kirvojen välityksellä. Siemenperunantuotannossa
virusongelman lähtökohtana on korkeimpien siemenluokkien keskittyminen samalle suppealle
alueelle, jossa viljellään myös alempia siemenluokkia ja virustarkastamatonta ruokaperunaa.
Lisäksi vuonna 2002 Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä vapautettiin
siemenperunakeskuksen tuotantoalueella (High Grade-alue) oman siemenen käytön
mahdollisuus ruokaperunaa tuottavilla tiloilla. Tämä lisää virusten leviämispainetta
siemenperunantuotantoalueella.
Siemenperunan puhtaus viruksista pitäisi varmistaa jo tuotantoketjun alkupäässä
riittävän suurella otoskoolla, jotta tuotantoketjun myöhäisemmissäkin vaiheissa kyettäisiin
tuottamaan asetetut enimmäisvirusmäärät alittavaa siementä. Elintarviketurvallisuusvirasto
testaa siemenperunan virusten osalta laboratoriotestein. Testien otoskoot ovat kuitenkin liian
pieniä korkeammissa siemenluokissa. Testaukseen otetaan jokaista siemenviljelystä kohti 200
siemenmukulaa, joista 100 tarkastetaan. Kymmenen aarin esiperussiemenviljelyksellä, jos
oletettu virusmäärä olisi 0,1 % ja otoksen tarkkuuden tavoitteena olisi päästä +-0,1 % päähän
estimaatista luottamustasolla 95 %, otoskoon pitäisi olla 3 502 kpl mukuloita. Sadan mukulan
otos riittää sertifioidun siemenen B-luokassa, jossa Y-viruspitoisuus saa olla enintään 10 %.
Keskeinen ongelma on myös perunoiden kerääminen virusnäytettä varten: perunavarasto on
usein täytetty perunalaatikolla niin, että näyte kyetään keräämään vai reunimmaisista ja
päällimmäisistä laatikoista, eikä siten edusta koko siemenerää. Näytteenotto pitäisi keskittää
perunan sadonkorjuuhetkeen, jolloin näyte voitaisiin kerätä tasaisesti koko erästä.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2008-01-31