Kestävän maatilatalouden työturvallisuuden, -hyvinvoinnin ja -terveyden kehittämisstrategia 2007–2015
Avainsanat:
Maatalous, työsuojelustrategia, kestävä kehitys, sosiaalinen kestävyys, yhteiskunnallinen kestävyys, työympäristö, työturvallisuus, työterveys, työtapaturmat, työperäiset sairaudet, ohjauskeinot, tulevaisuudentutkimusAbstrakti
Maatilatalouden rakennekehitys on jatkunut voimakkaana viimeisimmän vuosikymmenen ajan. Sopeutuminen EU:n tuomiin vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin on ohjannut merkittävästi tätä kehitystä. Tilojen lukumäärä on laskenut nopeasti ja tilakoko on kasvanut. Perinteinen perheviljelmä ei anna enää riittävää toimeentuloa, joten tilojen on ollut pakko joko erikoistua, laajentaa huomattavasti toimintaa tai hankkia entistä suurempi osa toimeentulosta tilan ulkopuolelta. Tämä kehityssuunta näyttää jatkuvan. Maatalouden ja maaseudun voimakas rakennemuutos ja siihen liittyvä työn, työmenetelmien ja teknologian muutos antaa aiheen arvioida myös työsuojelun strategiaa, jotta muuttuneessa tilanteessa työsuojelutoimilla voitaisiin edistää hyvinvointikehitystä.
Ennakoivan työsuojelustrategian laatimiseksi on arvioitava tulevaa toimialan ja sen ympäristön kehitystä ja muutosten seurauksia alan työvoiman työkyvylle ja -hyvinvoinnille. Tästä syystä tässä tutkimuksessa oli syytä hyödyntää ennakointitutkimuksen menetelmiä.
Maatilatalouden kehittymistä lähitulevaisuudessa voimakkaimmin ohjaavia muutostekijöitä ovat kannattavuuden aleneminen, rakennemuutoksen voimistuminen ja erityisesti henkisen kuormituksen kasvaminen. Kuhunkin muutostekijään voidaan liittää useita maatalousyrittäjän ammattitaitoon, tuotannon ohjaukseen ja työsuojeluun linkitettäviä haasteita. Toisaalta muutoksiin liittyy myös mahdollisuuksia.
Varsinkin kasvuhakuiset maatalousyrittäjät tarvitsevat päätöksentekonsa tueksi koko yrityskokonaisuuden kattavaa ja sekä nykyisen että tulevan toimintaympäristön huomioon ottavaa neuvontaa ja sille käyttökelpoista aineistoa tuottavaa tutkimusta. Lisäksi maatilojen ja monialaisten yritysten tietojohtamisen tukemiseen tarvitaan kehittyneitä, helppokäyttöisiä ja muuhun tuotantotekniikkaan hyvin integroituvia johtamisen apuvälineitä. Näin voidaan paremmin hallita lisääntyvää työajankäytön tuottavuusvaatimusta sekä laskea tietokuormituksen ja päätöksenteon aiheuttamaa henkistä painetta. Kestävälle maatilataloudelle on elintärkeää yrityksen avainresurssien eli työvoiman − ihmisten − turvallisuuden, hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Esimerkiksi pankin lainapäätöstä ja TE-keskuksen tukipäätöstä ennen pitäisi tilan laajentamistapauksissa olla dokumentoituna ”riittävän” tarkka tilan työresurssien käyttösuunnitelma koko kehitysprosessin (ennen, aikana, jälkeen) ajaksi.
Tuotantoeläinten hyvinvointia edistävät ja muutoinkin vastuullisesti ja kestävästi toimivat elintarvikeketjut voivat olla merkittävä kotimaisen tuotannon ja markkinoinnin tekijä, jolla on vaikutusta myös viljelijän työoloihin. Karjankasvattajien tulisi saada käypä korvaus lisäkustannuksille, jos he mitoittavat tuotanto-olosuhteensa eläinsuojelulain minimitasoa väljemmin. Eettisesti ja etologisesti kestävämmät tuotanto-olosuhteet todennäköisesti pienentävät myös riskiä työtapaturmille ja työperäisille sairauksille. Muitakin myönteisiä kehityspiirteitä on nähtävissä muun muassa arvomaailmaan ja teknologiaan liittyvistä muutosvoimista.
