Opetusmaatilat ja kestävä kehitys

Kirjoittajat

• Susanna Tauriainen Opetushallitus, Kumpulantie 3, 00520 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76978

Avainsanat:

maatalous, opetus, kestävä kehitys, ympäristö, verkkopedagogiikka

Abstrakti

Yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten vuoksi ympäristökysymykset ovat nousseet yhä tärkeämmäksi.
Maatalouteen kohdistuu elintarviketuotannon lisäksi yhä lisääntyvässä määrin yhteiskunnan eri
tahoilta myös muita odotuksia. Maaseudun odotetaan säilyttävän luonnon monimuotoisuuden,
säilyttävän perinteisen maalaismaiseman ja pitämään maaseutu elinvoimaisena. Suomen liityttyä
Euroopan Unioniin maatalouden ympäristötukijärjestelmää vuonna 1992 lähdettiin käytännössä
toteuttamaan. Kestävän kehityksen huomioiminen ja edistäminen on välttämätön osa maatalouden
kilpailukykyä ja imagoa. Viimeisen vuosikymmenen aikana suorat valumat lantaloista on saatu
pääsääntöisesti loppumaan. Ravinnekuormitusta vähennetään nyt peltoviljelystä. Kuormituksen
muutokset ovat kuitenkin hitaita. Maatalouden ympäristötukijärjestelmän ansiosta ravinteiden
käyttömäärät ovat vähentyneet ja peltomaassa ravinnepitoisuudet eivät enää nouse. Fosforin
kuormitusriski kasvoi 1990-luvulle asti, mutta nyt kasvu näyttää olevan taittumassa. Eroosion torjunta
on vähentänyt fosforin kulkeutumista vesistöön. Typpitase on selvästi vähentynyt viimeisen
kymmenen vuoden aikana. Ympäristötuen perinnebiotooppien hoidon erityistuki on hyödyttänyt
suurta määrää tavanomaisia, taantuneita ja uhanalaisia eliölajeja.
Suomessa on opetuksessa hyvä kansainvälinen maine perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa.
Maatalousopetuksen erityispiirteitä toisen asteen koulutuksessa ovat noin kolmekymmentä
opetusmaatilaa ja –puutarhaa oppimisympäristöinä. Niitä on kehitetty voimakkaasti maatilatalouden
koulutuksen kehittämisstrategiaan perustuen. Erityisenä kehittämisen kohteena on kestävän kehityksen
näkökulman korostaminen ja esille tuominen sekä avoimuus. Opetusmaatilojen toiminnot eli eri
tuotantoprosessit tuodaan näkyviksi vuoden 2008 aikana internettiin luonnonvara- ja ympäristöalan
omaan avoimeen oppimisympäristöön virtuaalikylään. Virtuaalikylää kehitetään tämän jälkeen
yhdessä opiskelijoiden kanssa osana heidän oppimisprosessiaan.