Nurmikasvuston puna-apilapitoisuuden voi ennustaa kalsiumpitoisuudesta

Kirjoittajat

• Marketta Rinne MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
• Arja Nykänen MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli
• Jukka Kemppainen MTT, Palveluyksikkö, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo
• Laura Nyholm Valio Oy, Alkutuotanto, PL 10, 00039 Valio
• Juha Nousiainen Valio Oy, Alkutuotanto, PL 10, 00039 Valio

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76998

Avainsanat:

puna-apila, kasvilajikoostumus, botaaninen koostumus, kivennäisaine, kalsium, Ca

Abstrakti

Puna-apilan lisäämisellä rehunurmiseoksiin on monia hyviä puolia. Apilapitoisuuden vaihtelu nurmissa
on kuitenkin suurta. Biologisen typensidonnan arvioimiseen, sadonkorjuun ajoittamiseen ja rehun
syöntipotentiaalin ennustamiseen tarvitaan tietoa apilan osuudesta nurmikasvustossa.
Apilapitoisuuden määrittäminen botaanisella analyysillä on työlästä ja muilla menetelmillä kuten
silmämääräisesti arvioiden varsin epätarkkaa. Puna-apilan kalsiumin (Ca) pitoisuus on huomattavasti
korkeampi kuin nurmiheinien. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, pystytäänkö nurmikasvuston
puna-apilapitoisuus arvioimaan nurminäytteen Ca-pitoisuuden perusteella.
Puna-apilan ja nurmiheinien seoskasvustoja seurattiin MTT:n tutkimuspaikoilla Juvalla ja Sotkamossa
vuosina 2004-2006. Lohkot olivat luomuviljelyssä. Näytteiden Ca-pitoisuus määritettiin Valio
Oy:n laboratoriossa XRF-menetelmällä (X-ray fluorescence). Näytteiden kalsiumpitoisuuden ja
puna-apilan osuuden yhteyttä tarkasteltiin regressioanalyysillä.
Yksinkertaisin yhtälö, jossa on mukana vain Ca-pitoisuus, toimi varsin hyvin. Selitysaste oli
0.800 ja mallin jäännösvaihtelu 10.7 %. Sen mukaan apilapitoisuus voitiin ennustaa yhtälöllä:
Apilan osuus nurmikasvuston kuiva-aineessa (%) = -3.1 + 4.22 × Ca-pitoisuus (g(kg KA)
Sadon (1 vs. 2. sato) huomioiminen paransi ennustetarkkuutta. Myös maan Ca-pitoisuudella oli merkitsevä
vaikutus. Jos nämä lähtötiedot ovat käytettävissä, niiden hyödyntäminen on suositeltavaa. Artturi-
verkkopalvelun (www.mtt.fi/artturi) Laskurit-sivulla on käytettävissä laskuri, johon voi tallentaa
näytteen lähtötiedot ja saada tulokseksi nurmikasvuston apilapitoisuuden.
Nurminäytteen Ca-pitoisuus määritetään Artturi-rehuanalyysin suppeassa kivennäisanalyysissä
ja rehujen kivennäispitoisuudet ovat hyödyllisiä tietoja myös eläinten ruokinnan suunnittelussa, mikä
puoltaa Ca-pitoisuuden käyttöä myös apilapitoisuuden arviointiin. Tämän tarkastelun perusteella yhteys
vaikuttaa niin selvältä, että lähestymistapa on toimiva. Aineisto on kuitenkin pieni ja sisältää vain
luomunurmista kerättyjä näytteitä. Muut tiedot mm. kasvuston kehitysvaiheesta (D-arvo) ja kemiallisesta
koostumuksesta saattaisivat parantaa ennustetarkkuutta.
Ca:n ja puna-apilan pitoisuuksien yhteys määritettiin tässä nurmikasvustosta kerätyistä ja kuivatuista
näytteistä. Menetelmää voi käyttää myös säilörehunäytteiden apilapitoisuuden arvioimiseen,
koska Ca-pitoisuudessa ei ole odotettavissa muutoksia säilönnän aikana.