Tiivistetyn tärkkelysrankin ja ohravalkuaisrehun käyttö sonnien seosrehuruokinnassa

Kirjoittajat

• Arto Huuskonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31A, 71750 Maaninka
• Sirpa Lunki Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki
• Asko Rantanen Altia Corporation, Koskenkorvan tehdas, 61330 Koskenkorva

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.77004

Avainsanat:

naudanlihantuotanto, sonnit, valkuaisrehut, tiivistetty tärkkelysrankki, ohravalkuaisrehu, seosrehuruokinta

Abstrakti

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tiivistetyn tärkkelysrankin ja ohravalkuaisrehun käyttöä sonnien
seosrehuruokinnassa. Koe toteutettiin 32 maitorotuisella sonnilla. Neljä koeruokintaa erosi toisistaan
valkuaisruokinnan koostumuksen osalta. Kontrolliruokinta (0) sisälsi syyssadosta korjattua nurmisäilörehua
(D-arvo 659 g/kg ka) (45 % kuiva-aineesta), ohraa (27,5) ja ohrarehua (27,5) ilman valkuaislisäystä.
Kolme valkuaislisäyksen sisältänyttä koedieettiä olivat (1) rypsirouhe (RYPSI), (2) tiivistetty
tärkkelysrankki (TTR) ja (3) ohravalkuaisrehun (90 % tuorepainosta) ja tiivistetyn tärkkelysrankin
(10 %) seos (OVRTTR). Kaikilla kolmella valkuaislisäyksen sisältäneellä ruokinnalla raakavalkuaislisäys
oli 170 g/pv eläintä kohti, jolloin väkirehun raakavalkuaispitoisuus nousi 9 % kontrolliruokintaan
verrattuna. Väkirehun tavoiteltu osuus sonnien päivittäisestä kuiva-aineen saannista oli 55–
60 % kaikilla ruokinnoilla.
Sonnit painoivat kokeen alkaessa keskimäärin 272 kg. Kokeen lopussa eläinten keskimääräinen
elopaino oli 666 kg ja teuraspaino 351 kg. Kasvutuloksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja
ruokintaryhmien välillä. Sonnien nettokasvu kokeen aikana oli keskimäärin 678 g/pv ja koko elinajalle
laskettu nettokasvu 622 g/pv. Valkuaislisä ei vaikuttanut merkitsevästi teurastuloksiin. Sonnien keskimääräinen
teurasprosentti oli 516 g/kg, eläimet sijoittuivat lihakkuudeltaan EUROP-luokkien O- ja
O välille, ja ruhojen rasvaisuusluokka EUROP-luokituksessa oli keskimäärin 3,1.
Sonnien rehun syönnissä oli eroja ruokintaryhmien välillä, sillä OVRTTR-ryhmän sonnit söivät
7 % enemmän rehua kuin 0-ryhmän sonnit (P<0,01). Sen sijaan RYPSI- ja TTR-ruokinnat eivät poikenneet
tilastollisesti merkitsevästi 0-ruokinnasta rehun syönnin osalta. Ero rehun syöntimäärässä
näkyi myös erona eläinten energian saannissa, sillä OVRTTR-ryhmän sonneilla energian saanti oli
suurempaa kuin 0-ryhmän sonneilla (P<0,05). RYPSI- ja TTR-ruokinnat eivät poikenneet tilastollisesti
merkitsevästi 0-ruokinnasta energian saannin osalta. Raakavalkuaisen saanti oli kaikilla valkuaislisää
saaneilla ruokinnoilla selvästi 0-ruokintaa suurempi.
Valkuaislisäyksestä saatava hyöty on lihanaudoilla yleensä marginaalinen, kun ruokinnassa käytetään
hyvälaatuista nurmisäilörehua, jota täydennetään sopivalla energiarehulla. Tämän tutkimuksen
perusteella myöskään sulavuudeltaan keskinkertaista (D-arvo 66) nurmisäilörehua käytettäessä valkuaislisälle
ei näytä tulevan merkittävää tuotosvastetta yli puolen vuoden ikäisten lihanautojen ruokinnassa.
Valkuaisrehujen käyttö lisää eläinten fosforin saantia ja eritystä sontaan, mikä on ympäristön
kannalta negatiivinen tulos. Tämän vuoksi lisävalkuaisen antamisesta kasvaville sonneille tulisi
useimmissa tapauksissa pidättäytyä, koska se ei ole perusteltua myöskään tuotantotulosten kannalta.