Ohrarehun käyttö maitorotuisten sonnien loppukasvatuksessa

Kirjoittajat

• Arto Huuskonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31A, 71750 Maaninka
• Hannele Khalili Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
• Sirpa Lunki Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki
• Asko Rantanen Altia Corporation, Koskenkorvan tehdas, 61330 Koskenkorva

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.77005

Avainsanat:

naudanlihantuotanto, sonnit, rehut, ohrarehu, seosrehuruokinta

Abstrakti

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää integroidun tärkkelys-etanoliteollisuuden sivutuotteena syntyvän
ohrarehun käyttömahdollisuuksia kasvavien lihanautojen seosrehuruokinnassa. Maitorotuisten
sonnien ruokintakoe toteutettiin MTT:n Ruukin toimipisteessä. Eläimiä oli yhteensä 32, joista 12 oli
roduiltaan friisiläisiä (fr) ja 20 ayrshirejä (ay). Kokeen alkaessa sonnien keskimääräinen elopaino oli
261 ± 34,0 kg, ja ne olivat keskimäärin 195 ± 5,2 vuorokauden ikäisiä. Eläimet ryhmiteltiin elopainon
ja rodun perusteella neljään blokkiin, joista ne sijoitettiin satunnaisesti neljälle eri koeruokinnalle.
Koeruokinnat erosivat toisistaan väkirehuruokinnan koostumuksen osalta. Väkirehun osuus oli 55 %
päivittäisestä kuiva-aineen syönnistä kaikilla ruokinnoilla. Kontrolliruokinta (OR0) sisälsi ainoastaan
nurmisäilörehua (46 % kuiva-aineesta) ja ohraa (54 %) koko ruokintakokeen ajan. Kolmella muulla
ruokinnalla (OR25, OR50 ja OR75) väkirehu sisälsi ohraa 50 % kuiva-aineesta ja ohrarehua 50 %
kuiva-aineesta siihen saakka, kunnes sonnit saavuttivat 450 kg:n elopainon. Tämän jälkeen väkirehussa
oli OR25-ruokinnalla ohraa 75 % ja ohrarehua 25 %. Vastaavasti OR50-ruokinnalla sekä ohraa että
ohrarehua oli 50 % väkirehusta ja OR75-ruokinnalla ohraa oli 25 % ja ohrarehua 75 % väkirehun kuiva-
aineesta 450 kg:n elopainosta ylöspäin. Koe toteutettiin seosrehuruokinnalla ja kokeen aikana sonnit
saivat seosrehua vapaasti. Karkearehuna ruokinnassa käytettiin ensimmäisen sadon timoteinurminatasäilörehua.
Väkirehuna käytettiin litistettyä ohraa sekä Altian pelletöityä ohrarehua.
Sonnien rehun syönti oli kokeen aikana keskimäärin 9,53 kg ka/pv. Ohran osittainen korvaaminen
ohrarehulla vaikutti rehun syöntiin käyräviivaisesti (P<0,05) koko koeajalle laskettuna. Rehun
syönti lisääntyi, kun ohrasta 25 tai 50 % korvattiin ohrarehulla. Sen sijaan 75 %:n ohrarehun osuus
aiheutti rehun syönnin vähenemisen OR0-ruokintaan verrattuna. Sonnien keskimääräinen päiväkasvu
koko koeajalla oli 1244 g/pv ja nettokasvu 688 g/pv. Ohran osittainen korvaaminen ohrarehulla johti
päivä- ja nettokasvutulosten lineaariseen heikkenemiseen (päiväkasvu P<0,05); nettokasvu P<0,01)
keskimäärin kokeen aikana. Kasvutulokset olivat selkeästi heikoimmat, kun 75 % ohrasta korvattiin
ohrarehulla, ja 25 % ja 50 %:n tasoilla kasvut eivät juuri poikenneet ohraruokinnasta. Teurasprosentti
ja ruhojen rasvaisuus pienenivät lineaarisesti (P<0,05), kun ohraa korvattiin ohrarehulla. Sen sijaan
ruhojen lihakkuuteen ohrarehun osuudella oli käyräviivainen vaikutus (P<0,05): ohrarehutasoilla 25 ja
50 % lihakkuus näytti hieman paranevan ohraruokintaan verrattuna, mutta 75 %:n ohrarehutasolla
lihakkuus oli heikoin.
Ohrarehu osoittautui käyttökelpoiseksi energiarehuksi kasvaville lihanaudoille säilörehuohrapohjaisella
ruokinnalla. Tutkimustulosten perusteella näyttäisi olevan realistista korvata puolet
kasvavan lihanaudan väkirehuannoksesta ohrarehulla. Naudanlihantuottajan kannalta ohrarehun käyttö
ruokinnassa muodostuu taloudellisesti järkeväksi, jos sen hinta suhteessa tuotantovaikutukseen on
edullisempi kuin muiden käytettävissä olevien väkirehujen.