Vehnän kasvinsuojelun muuttuneet haasteet
Avainsanat:
vehnä, kasvinsuojelu, kasvitaudit, tuhoeläimet, rikkakasvit, lehtilaikkutaudit, WDV, viirukaskas, juolavehnä, suorakylvö, viljelykierto, torjunta-aineetAbstrakti
Viljelykierto, muokkauksen intensiteetti sekä sääolot vaikuttavat niin kasvitautien, tuhoeläinten kuin rikkakasvien
runsauteen. Tekijöillä on myös yhdysvaikutuksia ja ne kohdistuvat eri tavoin eri kasvintuhoojiin.
Suorakylvössä muokkauksen kasvintuhoojia vähentävä vaikutus jää pois, jolloin monipuolisen viljelykierron
merkitys korostuu. Sääolot lopulta määräävät sen, mitkä kasvinsuojeluongelmat kunakin kasvukautena
realisoituvat.
Kevätvehnän viljelyala oli vuosina 2006 ja 2007 noin 170 000 ha, ja siitä noin 10 % oli suorakylvettyä.
Vehnän viljelyssä tapahtuneet muutokset heijastuvat kasvinsuojeluun. Muokkauksen keventyessä
merkittävin kasvitautiriskiä lisäävä tekijä on maan pinnalle jäänyt olkijäte. Muuttuvat ympäristöolosuhteet
voivat tuoda esille aiemmin satunnaisemmin esiintyneitä taudinaiheuttajia, kuten kevätvehnällä yleistyneen
vehnänlehtilaikun. Yksipuolisessa vehnänviljelyssä ongelmia aiheuttavat hesseninsääski, tähkäsääski
ja vehnäsääski. Samat lajit voivat lisääntyä suorakylvössä, koska ne hyötyvät muokkaamattomuudesta.
Kasvinesteitä imevien hyönteisten runsastumiseen liittyy riski virustautien leviämiselle. Rikkakasvien
torjunnassa kasvinvuorotuksen vaikutus on suurinta, kun käytettävissä on mahdollisimman suuri valikoima
erilaisia kasveja. Tällöin kasvien kilpailukyky ja mahdolliset torjuntatoimet vaihtelevat vuosittain;
tiettyihin oloihin sopeutuneet rikkakasvit eivät pääse lisääntymään eikä herbisidiresistenssiä synny. Juolavehnä
on sopeutunut yksipuoliseen viljanviljelyyn ja se kilpailee tehokkaasti vehnäkasvustossa.
MTT:llä Jokioisilla vuosina 2001–2007 toteutetuissa suorakylvön kasvinsuojeluhankkeissa tutkittiin
suorakylvön vaikutusta kasvintuhoojiin sekä selvitettiin kasvintuhoojien hallintakeinoja. Viljelykiertokokeen
tulosten pohjalta suorakylvö lisää kevätvehnän lehtilaikkutautiriskiä erityisesti kasvukauden
alkuvaiheessa, jos esikasvina on vehnä. Kasvukauden sääolot sekä kasvuston kunto vaikuttavat merkittävästi
lehtilaikkutautien etenemiseen alkutartunnan jälkeen. Taudinaiheuttajalle suotuissa olosuhteissa lehtilaikkutautien
runsaus alkukasvukautena heijastuu loppukasvukaudella esiintyvään lehtilaikkutautien
aiheuttaman vioituksen määrään. Vehnänlehtilaikkutaudinaiheuttajina Stagonospora nodorum ja Drechslera
tritici repentis olivat kasvukaudella 2005 samanvertaiset ja niitä esiintyi tasaisesti kaikissa viljelykiertokokeen
koejäsenissä.
Viirukaskaan (Psammotettix alienus) levittämän vehnän kääpiökasvuviroosin (Wheat dwarf virus,
WDV) esiintyminen Suomessa varmistui kesällä 2004 otetuista syysvehnä- ja kaskasnäytteistä. Koska
viruksen torjunta ei ole mahdollista, ainoa tapa on estää viruksen leviäminen viirukaskaan välityksellä.
Syksystä 2005 lähtien tehtyjen kelta-ansaseurantojen perusteella viirukaskaat ovat yleisiä, mutta harvalukuisia.
Tärkeimmät WDV:n riskitekijät ovat lämmin syksy ja syysvehnän aikainen kylvö. Myös suorakylvö
ja kevytmuokkaus näyttävät lisäävän riskiä. Viirukaskaan torjuntatarpeen arviointi ja torjunnan ajankohta
vaativat vielä tarkennuksia.
Monivuotisissa kenttäkokeissa todettiin rikkakasvilajiston muuttuvan suorakylvettäessä. Heinämäiset
rikkakasvit lisääntyivät. Siemenrikkakasveista saunakukkaa esiintyi vain suorakylvettäessä, ja pihatähtimöä
kynnettäessä. Linnunkaalia oli enemmän suorakylvöruuduilla kuin kyntöruuduilla. Suorakylvettäessä
syksyisen glyfosaattikäsittelyn teho juolavehnään oli seuraavana kesänä yli 90 %. Keväällä tehtyjen
glyfosaattikäsittelyjen teho oli käsittelyvuonna samaa tasoa kuin syksyllä tehty käsittely.
Yksipuoliseen vehnän- ja viljanviljelyyn liittyy kasvinsuojeluriskejä. Lisäksi suorakylvöön siirtyminen
ja maan muokkaamisen lopettaminen muuttavat kasvitautien, tuhoeläinten ja rikkakasvien elinmahdollisuuksia
ja tuhoojalajiston rakennetta. Viljelytoimien lisäksi sääoloissa tapahtuvat muutokset heijastuvat
tuhoeläinten ja kasvitautien runsauteen. Muutokseen vastataan riskinennakoinnilla sekä sovittamalla
torjunta tarpeen mukaan.
