Maatiaiseläinten suojelusta yritystoimintaa ja yhteiskunnallista hyvinvointia?

Kirjoittajat

• Sirpa Kurppa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, 31600 Jokioinen
• Juha Kantanen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, 31600 Jokioinen
• Miia Karja MTT, Kasvintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
• Taina Lilja MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki
• Ulla Partanen MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki
• Katriina Soini MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki
• Harri Turunen MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki
• Heli Takamaa MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki
• Veli-Matti Tuure TTS tutkimus, Luonnonvara-ala, PL 5 (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.77018

Avainsanat:

maatiaisrodut, maaseutuyrittäjät, maatalousyrittäjät, tuotteistaminen, suomenkarja, suomenlammas, maatiaislehmä, maatiaislammas, maito, villa, talous, työteho, moniarvoisuus

Abstrakti

Tutkimushankkeen tavoitteena oli kartoittaa ja luoda toimintamalleja alkuperäisten kotieläinrotujen
eli maatiaisrotujen säilyttämiseksi. Vastausta etsittiin kysymyksiin: millaisia merkityksiä maatiaisroduilla
on ja mitä yhteiskunnallista hyötyä maatiaisrotujen kasvattaminen voi tuottaa?
Suomenkarjan ja suomenlampaiden kasvattajiksi on valikoitunut ryhmä aktiiviviljelijöitä,
monialayrittäjiä ja harrastajia. Yrittäjien osalta maatiaisrotuun päätyminen ei ole mikään sattuma, vaan
kasvattajat ovat perillä eläinten hyvistä ja huonoista ominaisuuksia ja tietoisesti valinneet rodun
vähintäänkin monipuolistamaan karjaansa. Tärkeimpinä perusteluina maatiaisrotujen säilyttämisen
puolesta ovat julkisessa keskustelussa kotimaisuus, luonnonmukaisuus, jalostusmahdollisuudet ja
perinteisyys; maaseudun uusiin yrittäjyysmahdollisuuksiin maatiaiseläimiä ei juurikaan yhdistetä.
Maatiaiseläinten tuotteet on onnistuttava myymään erikoistuotteina, jotta taloudellisuus nousee
järkevälle tasolle. Maatiaiskarjan kasvattajan taloudellinen ohjaus- ja kannustekeino on maatalouden
ympäristötuen erityistuki. Sen taso on länsisuomenkarjalla vuoden 2007 mukaan 270 euroa/eläinyksikkö,
mikä lähes riittää kompensoimaan maatiaisrodun ja tehotuotantoon jalostetun rodun kannattavuuseron
tavanomaisessa maidontuotannossa. Sen sijaan itä- ja pohjoissuomenkarjalla vastaava tuki (500
euroa/eläinyksikkö) ei riitä korvaamaan tulonmenetyksiä.
Visioitaessa tulevaa maatiaislehmät ja -lampaat voidaan sijoittaa maaseudun toiminnallisessa
rakenteessa kolmeen eri rooliin: tavanomaisiksi maidon ja lihan tuottajiksi ekstensiiviseen
tuotantomuotoon; monialayrittäjyyden tuotannon erikoisrooleihin, kuten erikoisraaka-aineiden tuottajiksi,
maisemanhoitoon, hoivapalveluihin tai matkailutoimintaan ja kolmanneksi harrasteviljelijöiden ja muun
harrastustoiminnan piiriin. Eläinten ylläpito kaikissa kolmessa roolissa edellyttää ohjauskeinojen
erilaistamista. Ekstensiivisen tuotannon ohjauskeino voitaisiin toteuttaa edelleen maatalouden
ympäristötukena. Monialayrittäjyydessä maatiaiseläinten säilymiseen liittyvä tuki tulisi kohdistaa
erikoistuotteiden markkinoiden ja markkinoinnin kehittämiseen. Harrastetoiminnan yhteydessä
maatiaiseläinten säilymistä voitaisiin tukea lisäämällä suomalaisten tietoisuutta maatiaiseläimistä.
Tieteellisessä keskustelussa maatiaiseläimet edustavat tuotantojärjestelmässä erikoisroolissa olevaa
tuotantoeläinryhmää (tuotantoekologinen niche) ja niiden tuotteet markkinoilla erikoistuotteita
(nichetuotteet). Erikoistuotemarkkinat edustavat globalisoituvassa elintarviketaloudessa massatuotannon
ja kulutuskysynnän yksipuolistumisen vastavoimaa, jolla on ainakin teoreettisesti suuri merkitys
elintarvikehuollon tuoteinnovaatioiden, joustavuuden ja pitkän aikavälin ekologisen, taloudellisen,
sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden turvaamisessa. Alkuperärotujen toiminnallinen hyödyntäminen
onkin viime vuosina herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.