Sopimustuotannon mahdollisuudet ja rajoitteet poronlihamarkkinoilla

Kirjoittajat

• Jussi Tuomisto MTT Taloustutkimus, MTT Ylistaro, 61400 YLISTARO

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.77020

Avainsanat:

poronlihamarkkinat, vertikaalinen koordinaatio, sopimustuotanto, sopimusmallit, informaation taloustiede, päämiestoimija-teoria

Abstrakti

Horisontaalinen, eli porotilojen välinen yhteistyö on voimakasta, mutta vertikaalinen,
eli porotilojen, teurastamojen, ja vähittäiskauppojen välinen yhteistyö on vähäistä ja sirpaloitunutta.
Yhteistyön sirpaloituminen sai alkunsa Poro ja Riista Oy:n konkurssista vuonna 1989. Samaan
aikaan poronlihan hinta laski lähes 40 %. Vaikka ylisuuret poronlihavarastot on saatu purettua,
näillä ei kuitenkaan ole saatu nostettua poronlihan tuottajahintaa. Myös poronlihan suoramyynti on
lisääntynyt ja poronlihan jatkojalostus on menettänyt suurtuotannon edut.
Sopimustuotanto poronlihan ostajien kanssa on lyhytjänteistä. Osa poromiehistä näkee, että
paliskunta on liian jäykkä organisaatio markkinoiman poronlihaa. Silloin pelkästään lihan hinta
vaikuttaa ostajan päätöksentekoon ja laatu jää toisarvoiseksi tekijäksi. Paliskunnan kautta
myytävässä porossa ei ole myöskään hintatakuuta. Hinta sovitaan usein vain yhdeksi kaudeksi
kerrallaan.
Kun poro kasvatetaan, ruokitaan, teurastetaan ja usein myös markkinoidaan paliskunnissa
keskitetysti yhteistyönä, on yksittäisen poromiehen vaikeaa vaikuttaa poronlihan laatuun. Tämä
haitallisen valikoitumisen ongelma (adverse selection problem) laskee koko tarjontaketjun, myös
kuluttajan, hyötyä. Laatuinformaatio ei silloin tavoita poron kasvattajaa. Kuluttaja ei myöskään tule
tietoiseksi siitä, millainen on laadukas poronliha. Silloin kuluttajan päätöksissä ratkaisee ainoastaan
hinta. Suoramyynnissä on keskitettyä yhteismyyntiä parempi mahdollisuus keskittyä laadun
tuottamiseen.
Erityiseksi ongelmaksi poronlihamarkkinoilla osoittautui oligopolihinnoittelu yhdistettynä
epäsymmetriseen informaatioon: muutamalla poronlihan jatkojalostusyrityksellä on informaatioetu,
joka antaa poronlihamarkkinoille hintasignaalin. Muut yritykset seuraavat tätä signaalia
hinnoittelemalla poronlihan hinnan hieman korkeammaksi kuin hintasignaalin antaneet yritykset.
Informaatioetua nauttivat yritykset tarjoavat muita etuja (sopimus)tuottajille, esimerkiksi porojen
hakeminen elävänä erottelupaikasta, jolla ne asemoivat itsensä markkinoille. Vaihtoehtoiskustannus
porojen teurastamiselle on keskimäärin 0,11 euroa lihakilolta.
Keskitetyssä myynnissä poronlihan hinta lyödään lukkoon syksyllä. Alituotantotilanteessa
poronlihasta on kuitenkin talven ja kevään aikana mahdollista saada korkeampi hinta. Korkeampi
hinta kannustaa suoramyyntiin ja vähentää kiinnostusta sopimustuotantoon.
Porotalouden verotus myös rajoittaa sopimustuotantoa ja kannustaa poromiehiä lisäämään
suoramyyntiä. Poronlihan myynnissä keskitetysti paliskunnan kautta poromies sai kaudella 2006–
2007 keskimäärin 4,50 euroa poronlihakilosta. Poron tai poronlihan myynnistä saatu arvonlisävero
jää paliskunnan käyttöön, jolloin siitä saatava korkohyöty menee paliskunnalle eikä poromiehelle.
Suoramyynnissä poromies saa 5-8 euron keskihinnan poronlihakilosta. Samalla arvonlisävero jää
poromiehen käyttöön, jolloin arvonlisäverosta muodostuva korkohyöty tulee poromiehen käyttöön.
Suoramyynnistä poromies ei maksa myöskään myyntiveroa, vaan paliskunnan kautta eloporojen
keskimääräisen tuoton mukaan. Verojärjestelmä ei kannusta poromiestä itse investoimaan
porotalouteen, koska investoinnista koituvat verovähennyshyödyt menevät paliskunnan yhteiseksi
hyödyksi. Tämä lisää kiinnostusta suoramyyntiin ja omaan jatkojalostukseen.
Varsinaista poronkasvatustyötä tekevät poromiehet kokevan pienimuotoisen jatkojalostuksen
ongelmallisena, koska poronhoitotyöt jäävät silloin yhä pienemmälle työvoimalle.