Addiktio ja haavoittuvaisuus vastakarvaan luettuna

Philosophical Reflections on Agency and Vulnerability

Kirjoittajat

• Susanne Maria Uusitalo University of Turku https://orcid.org/0000-0003-2085-9034

DOI: https://doi.org/10.30676/jfas.v43i3.70149

Abstrakti

Addiktoituneet yksilöt nähdään haavoittuvaisena ryhmänä terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa yleisesti. Tyypillisesti tämä väite nojaa näkemykseen, jonka mukaan huumeiden käyttö saa aikaan haavoittuvaisuuden, johtuipa se sitten aivojen patologisista muutoksista tai huumeiden käyttäjiin kohdistuvista, haittaa tuottavista, yhteiskunnallisista käytänteistä ja säädöksistä. Tässä artikkelissa kyseenalaistan ensin näkemyksen, että addiktoituneiden yksilöiden haavoittuvaisuus nousee juuri huumeiden käytöstä ja toiseksi näkemyksen, että addiktoituneiden yksilöiden haavoittuvaisuus kyseenalaistaa heidän toimijuutensa. Addiktoituneiden yksilöiden haavoittuvaisuus ensisijaisesti huumeiden käytöstä johtuvana voi vääristää sitä, minkälaista haavoittuvaisuutta addiktioon voi liittyä. Ehdotan, että huumeiden käyttö voidaan nähdä myös toimijuuden voimavarana. Tällainen näkemys kyseenalaistaa sen, että haavoittuvaisuus on autonomian vastakohta, ja edelleen kyseenalaistaa näkemyksen siitä, että addiktoituneet yksilöt haavoittuvaisena ryhmänä edellyttäisivät erityistoimenpiteitä.