Inarinsaamen ja koltansaamen nuotta-apajien nimet:
nimeämiskulttuureja etsimässä
DOI:
https://doi.org/10.33340/susa.95370Avainsanat:
paikannimet, onomastiikka, inarinsaame, koltansaame, apajannimet, nuottakalastusAbstrakti
Tässä artikkelissa analysoin inarin- ja koltansaamen nuotta-apajien nimien rakennetta, muodostamistapaa ja nimeämisperusteita. Lisäksi tarkastelen nuottaamiseen liittyvää sanastoa ja sen historiaa. Materiaalina on 204 inarinsaamenkielistä apajannimeä Inarista sekä 161 koltansaamenkielistä apajannimeä Suonikylästä, Petsamosta. Nimiä analysoidaan Kurt Zilliacusin ja Eero Kiviniemen 1960 ja -70-luvuilla kehittämän syntaktis-semanttisen luokittelumallista sovelletulla metodilla. Alkuperäisen metodin sopivuutta saamen kielten paikannimien luokitteluun lähestytään kriittisesti. Tulokset osoittavat, että inarin- ja koltansaamen nimiopit eroavat toisistaan, mutta niissä on myös paljon yhteistä. Koltansaamen apajannimistä on tunnistettavissa selvästi prototyyppinen, kaksisosainen rakennetyyppi, jonka perusosa on tai se päättyy sanaa laapp ’apaja’. Koltansaamen apajannimet ovat keskimäärin yhden sanan pidempiä kuin inarinsaamessa. Edellä mainittu rakennetyyppi löytyy myös inarinsaamesta, mutta se on vain yhtä tavallinen kuin useat muut tyypit. Inarinsaamen apajannimien rakennetyypit muistuttavat talonnimien rakennetyyppejä. Nimeämisperusteet ovat pääosin samanlaisia kummassakin kielessä. Tavallisin nimeämisperuste on molemmissa kielissä apajan sijainnin tai aseman kuvaaminen.
