Kuolemanrajakokemuksen vaikutus kokijan spiritualiteettiin – Tutkimus suomalaisten kuolemanrajakokemuksista

Kirjoittajat

• Miia Kontro Itä-Suomen yliopisto

Abstrakti

Kuolemanrajakokemukset ovat viime vuosina olleet pinnalla erityisesti mediassa. Kuoleman rajalla käyneiden kertomukset herättävät monissa sekä epäilyä että kiinnostusta. Tutkimuksia kuolemanrajakokemusten sisällön eri variaatioista löytyy lääketieteen, psykologian ja uskontotieteen alalta, mutta tutkimus on usein keskittynyt itse ilmiöön, ei kokijaan tai jälkivaikutuksiin. Kokijan hengellisyyteen ja jumalakuvaan liittyvistä muutoksista huolimatta ilmiötä ei ole teologian alalla laajasti tutkittu. Myös suomalainen tutkimus kuolemanrajakokemuksista on hyvin vähäistä.

Tutkimusraportti perustuu narratiivisella tutkimusotteella tehtyyn tutkimukseen, jota varten haastateltiin 21 kuolemanrajakokemuksen kokenutta henkilöä. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia merkityksiä kokija on antanut omalle kuolemanrajakokemukselleen ja miten kokijan kuolemanrajakokemukselleen antamat merkitykset ovat vaikuttaneet hänen spiritualiteettiinsa.

Tutkimusaineiston 21 kuolemanrajakokemusta valikoituivat Greysonin NDE-asteikossa määritellyn raja-arvon mukaisesti. Näin aineiston kokemukset olivat sisällöltään ja tulkinnaltaan tarpeeksi syvälle ulottuvia ja monipuolisia.

Aineiston kategoris-sisällöllisessä analyysissa erottui kolme merkitysryhmää liittyen kuolemanrajakokemuksen henkilökohtaiseen merkityksenantoon: 1) kuolemanrajakokemus vahvistuksena uskomuksille, 2) kuolemanrajakokemus valmistuksena kuoleman kohtaamiseen sekä 3) kuolemanrajakokemus ei-hengellisenä kokemuksena. Holistis-sisällöllisessä analyysissa tarkasteltiin kokijan kertomusta, jolloin löytyi uusi tapa ryhmitellä kertomukset sen mukaan, miten kuolemanrajakokemus vaikutti kokijan spiritualiteettiin: 1) suuntautuminen kristinuskoon, 2) avarakatseisuus ja 3) ei muutosta. Kristinuskoon suuntautuneiden ryhmälle tunnusomaista oli kuolemanrajakokemuksen tulkinta kristillisestä näkökulmasta sekä lisääntynyt kiinnostus kristinuskoa ja kirkon toimintaa kohtaan. Avarakatseisuuteen suuntautuneiden ryhmässä kuolemanrajakokemuksen merkittävin jälkivaikutus oli suvaitsevaisuus erityisesti muita uskontoja kohtaan. Molemmissa ryhmissä kuolemanrajakokemus koettiin joko vahvistuksena uskomuksille tai valmistuksena kuoleman kohtaamiseen. Ei muutosta -ryhmässä, jossa kuolemanrajakokemusta ei koettu hengellisenä kokemuksena, kokemuksella ei ollut vaikutusta spiritualiteettiin. Toisin kuin kristinuskoon ja avarakatseisuuteen suuntautuneissa ryhmissä, ei muutosta -ryhmässä ei esiintynyt samanlaista ristikkäisyyttä merkityksen ja vaikutuksen välillä.

Tutkimus tarjoaa erilaisia näkökulmia siitä, millaisia jälkivaikutuksia kuolemanrajakokemuksella voi olla kokijalle. Tämä voi helpottaa eri alojen ammattilaisia kohtaamaan asiallisesti kuolemanrajakokemuksen kokeneen henkilön sekä suhtautumaan kuolemanrajakokemukseen ammatillisesti.