Lääkärit puhuvat kuolemasta

Kirjoittajat

  • Marjanna Artkoski Tampereen yliopisto
  • Marja-Leena Hyvärinen Itä-Suomen yliopisto

Avainsanat:

huonot uutiset, lääkäri, koulutus, kuolema, omainen, potilas, vuorovaikutus

Abstrakti

Kuolema filosofisena kysymyksenä on ollut kiehtova teema ihmisyyden alkuajoista lähtien. Tästä huolimatta ihmisellä on luontainen pyrkimys sulkea epämieluisat tai vaikeilta tuntuvat asiat itsensä ulkopuolelle. Kuolema on nykyisin etäännytetty sairaaloihin ja muihin laitoksiin, minkä vuoksi se voi olla helppo unohtaa. Lääkärin ammatissa kuolema on kuitenkin läsnä. Lääkärin tehtäviin kuuluu puhua edessä olevasta kuolemasta sekä potilaan että omaisten kanssa. Esimerkiksi syöpäpotilaan hoitosuhde saattaa olla pitkä, jolloin lääkäri joutuu kohtaamaan sekä voimakkaita tunnereaktioita että kuolemanpelkoa. Lääkäreiden kuolemasta puhumiseen liittyvää tutkimustietoa on kuitenkin varsin rajallisesti saatavilla. Lääkäreiden omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa tutkimusta ei ole Suomessa kovinkaan paljon julkaistu. Käytössä ei ole tietoa myöskään siitä, millainen kokemus kuolemasta puhuminen on lääkärille itselleen ja miten he puhuvat kuolemasta potilaille ja omaisille.

Artikkeli perustuu laadulliseen tutkimukseen. Tutkimuksessa haastateltiin 27:ää lääkäriä, jotka kertoivat kuolemasta puhumiseen liittyvistä omakohtaisista kokemuksistaan ja käsityksistään. Lääkärit edustavat eri terveydenhuollon sektoreita ja kahdeksaa erikoistumisalaa. Artikkelissa kuvataan, millainen kokemus kuoleman teeman käsitteleminen on lääkäreille ja miten he puhuvat kuolemasta. Tuloksia voidaan hyödyntää lääkäreiden vuorovaikutuskoulutuksessa ja yleisemminkin terveysalalla, kun kehitetään tarkoituksenmukaisia toimintatapoja kuolemasta puhumiseen.

Tulokset osoittavat, että lääkärit suosivat asiapainotteista toimintatapaa ja edessä olevan kuoleman mahdollisuuden suoraa kertomista potilaalle ja tämän läheisille. Tyypillisesti keskustelu ajoittuu sairauden loppuvaiheeseen, jolloin lääkäri pyrkii rauhoittamaan ja selkiyttämään tilannetta sekä ylläpitämään toivoa ja suuntaamaan ajatuksia myönteisiin seikkoihin, kuten oireiden mukaisen hoidon jatkamiseen ja jäljellä olevan ajan täysipainoiseen elämiseen. On tyypillistä, että lääkärin kerrottua huonot uutiset potilaat ja omaiset kysyvät ennusteesta, hoitojen vaikuttavuudesta ja kuoleman todennäköisyydestä, joihin lääketieteen asiantuntijalta odotetaan vastauksia. Näissä tilanteissa lääkärin tärkeimpiä tehtäviä ovat potilaan ja omaisten kanssa keskusteleminen, totuudessa pysyminen sekä tunnereaktioiden vastaanottaminen ja käsitteleminen. Kuolemasta puhuminen on lääkäreille kuitenkin vaikea tehtävä. Jotkut lääkäreistä kokevat kuolemasta puhumisen niin vaikeana ja emotionaalisesti kuormittavana, että he välttelevät siitä keskustelemista tai siirtävät aiheen käsittelyn hoitajan tai muun ammattilaisen vastuulle. Lääkäreiden koulutuksessa tulisikin valmentaa lääkäreitä puhumaan kuolemasta potilaille ja myös heidän omaisilleen, jotka ovat keskeinen yhdysside potilaan ja lääkärin välillä.

Kirjoittajien biografiat

Marjanna Artkoski, Tampereen yliopisto

Marjanna Artkoski, tohtoriopiskelija, FM, valmistelee puheviestinnän artikkeliväitöskirjaa Tampereen yliopistossa, Viestinnän, median ja teatterin yksikössä. Hänen väitöskirjansa kaksi ensimmäistä julkaisua käsittelee lääkäreiden näkemyksiä huonojen uutisten kertomisesta ja empatian viestimisestä näissä tilanteissa. Kuolemasta puhumisen lisäksi tekeillä on työ lääkäreiden emootioista. Muita kirjoittajaa kiinnostavia tutkimusaiheita ovat kuunteleminen ja ihmisääni.

Marja-Leena Hyvärinen, Itä-Suomen yliopisto

Marja-Leena Hyvärinen, FT, työskentelee yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksessa, Kuopion kampuksella. Hän opettaa puheviestintää pääasiassa sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiksi valmistuville opiskelijoille, kuten tuleville lääkäreille. Tutkimuksen kohteina ovat ammatillisen ja alakohtaisen vuorovaikutusosaamisen ja -koulutuksen kysymykset.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2023-09-30

Numero

Osasto

Artikkelit