Eläimen kuoleman kohtaaminen perheessä

Kirjoittajat

• Nora Schuurman Itä-Suomen yliopisto
• Kirsi Laurén Helsingin yliopisto

Abstrakti

Eläinten asema lemmikkeinä ja perheenjäseninä on useiden tutkimusten mukaan vakiintumassa oleva ilmiö länsimaisissa yhteiskunnissa. Ihmisen ja eläinten suhdetta on tutkittu viime vuosina enenevässä määrin kulttuuri- ja yhteiskuntatieteissä, mutta eläinten, varsinkin lemmikkien kuolemasta on vähemmän tutkimustietoa. Eläimen kuolemaan liitetyt käytännöt ja käsitykset heijastavat sekä ihmisen ja eläimen suhteeseen että ihmisten kuolemaan liitettyjä kulttuurisia merkityksiä. Keskeiset ihmisten ja eläinten elämän päättymiseen liittyvät erot ovat kuolemanhetken ennakointi ja suhtautuminen eutanasiaan. Ihmisten eutanasia ei ole Suomessa mahdollinen, mutta useimmiten ihminen tekee päätöksen eläimen kuoleman ajankohdasta ja toteuttaa sen tavalla, jonka hän katsoo parhaaksi ja eettisesti oikeaksi. Kun ihmisten suhde lemmikkeihin on entistä avoimemmin emotionaalinen, herää kysymys, miten eläinten kuolema ja siihen liittyvät tunteet ja eettiset kysymykset kohdataan perheissä. Aiemman tutkimustiedon perusteella tiedetään, että lemmikeistä huolehtiminen on useimmiten naisten tehtävä, mutta on kiinnostavaa tarkastella, ovatko myös lemmikin kuolemaan liittyvät päätökset ja käytännöt sukupuolen mukaan määrittyviä.

Tässä artikkelissa tarkastelemme niitä merkityksiä, joita sisältyy perheenjäsenenä pidetyn lemmikin kuolemaan. Tutkimalla ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia lemmikin kuolemasta tuomme esiin, millainen asema lemmikillä on perheessä ja kuinka eläimen kuolema vaikuttaa perheen sisäiseen dynamiikkaan. Aineistona käytämme Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston vuosina 2014–2015 toteuttaman valtakunnallisen, kaikille avoimen kirjoituskeruun Kissa, koira, hevonen – eläin perheenjäsenenä satoa. Kirjoitukset koostuvat pääasiassa kokemuksellisista kertomuksista, joissa ihmiset muistelevat ja pohtivat suhdettaan lemmikkeihinsä. Keskeisiä artikkelissa tarkasteltavia kysymyksiä ovat esimerkiksi eläimen lopetukseen liittyvän vastuun jakautuminen perheessä, hautaamiseen liittyvät käytännöt, surun kokeminen perheessä ja eläimen muistelu. Tutkimuksemme perusteella perheissä lemmikkien ja ihmisten välillä on vahvat tunnesiteet ja lemmikeillä on kiinteä rooli perheenjäseninä. Sukupuolten välisissä identiteettirooleissa ja lemmikkikulttuurissa tapahtuneet muutokset heijastuvat myös eläimen kuolemasta päättämiseen, suremiseen ja surun osoittamiseen perheessä. Tutkimamme eläimen kuolemaan liittyvät kokemukset ja kertomukset osoittavat, että tulkinnat ihmisen ja eläimen välisestä rajasta ovat vahvasti kontekstisidonnaisia.