Etnografinen tutkimus uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden kitkaisesta suhteesta Suomen venäjänkielisten maahanmuuttajien omaisten kuolemassa

Kirjoittajat

• Olga Davydova-Minguet Itä-Suomen yliopisto
• Pirjo Pöllänen Itä-Suomen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.57124/thanatos.146037

Avainsanat:

Suomen venäjänkieliset, uskontosuhde, etnografinen tyyppitarina-analyysi, kuoleman tutkimus, monikulttuurinen kuolema

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksia liittyen uskonnollisuuden, uskonnottomuuden ja kirkon rooliin heidän kohdatessaan läheisensä kuoleman Suomessa. Kuoleman kohtaaminen on vahvasti affektiivinen kokemus, jossa ihmiset ovat herkimmillään ja tunteiden vallassa. Kuolemassa yhteisön ja ihmissuhteiden merkitys tulee näkyväksi. Kuolema vaatii myös käytännöllistä ja rituaalista hoitamista, jossa niin sanottujen kuoleman asiantuntijoiden tarve on suurta. Suomessa luterilaisen eetoksen mukaisesti kirkolliset toimijat esiintyvät kuoleman asiantuntijoina. Kuoleman asiantuntijat ja yhteisö voivat olla tukemassa maahanmuuttajataustaista henkilöä. Samalla kun seurakuntien työntekijät toimivat kuoleman byrokraatteina, niin kirkot ja seurakunnat myös luovat ympärilleen yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä. Etnografisessa tutkimuksessamme tarkastelemme kirkollisten kuolemanasiantuntijoiden ja yhteisöjen merkitystä venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksissa. Kysymme, miten suhtautuminen uskontoon tai uskonnottomuuteen vaikuttaa siihen, miten venäjänkielinen maahanmuuttaja kohtaa ja kokee suomalaisen luterilaisen eetoksen läpäisemän yhteiskunnan omaisensa kuoleman yhteydessä.