Hybridiopetus rippikoulussa covid-19-pandemian aikana
Haastattelututkimus rippikouluopettajien opetuskäytänteitä koskevista käsityksistä
Abstract
Tämä artikkeli käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden (N=7) käsityksiä hybridiopetuksesta rippikoulussa pandemian aikana vuonna 2020. Empiirinen osio pohjautuu Itä-Suomesta rippikoulunopettajilta syksyllä 2020 kerättyyn haastatteluaineistoon. Tutkimuskysymykset olivat: “Millä tavoin hybridiopetusta järjestettiin tutkimusseurakuntien rippikouluissa covid-19-pandemian aikana vuonna 2020?” ja “Millaisia erityiskysymyksiä liittyy hybridiopetuksen järjestämiseen rippikouluissa?”. Laadullinen aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Vaikka etäopetuksen nähtiin vaikeuttavan rippikoulun tavoitteiden toteutumista ja yhteisöllisyyden rakentumista, pidettiin sitä kuitenkin potentiaalisena rippikouluopetuksen tukitoimena. Sen katsottiin mahdollistavan monipuolisia osallistumisen ja oppimisen tapoja sekä rippikoulun teemojen tuomisen lähemmäs nuoren elämää.
This article focuses on employees’ of Finnish Lutheran Church perceptions of hybrid-teaching in confirmation training during the pandemic in 2020. The empirical portion is based on qualitative data collected with interviews from confirmation training teachers from Eastern Finland (N=7). The research questions were: 1. How hybrid-teaching was organised in confirmation training during the Covid-19 pandemic in 2020 and 2. What kind of specific issues concern hybrid-teaching in confirmation training. The qualitative data was analysed with content analysis. Even though hybrid-teaching was considered as problematic for reaching the goals of instruction and sense of community, it was considered a plausible supporting tool for instruction. The participants considered hybrid-instruction also a tool for enhancing diverse ways of participation and learning along with bringing the topics of instruction closer to the everyday lives of youth.
