Vapaus – sivistys – osallisuus
Opetuksen avoimuuden ilmausten vertailua koulun uskonnonopetuksen ja rippikoulun opetussuunnitelmissa
Abstrakti
This article addresses discourses used to express openness in the three most recent curricula of Finnish Lutheran confirmation classes (2017, 2001 and 1980) and religious education (RE) in schools (2014, 2004 and 1994). These discourses are analysed to determine the positions, rights and duties they construct for teachers and learners. The RE curricula used a discourse of general knowledge that constructs the position of an educated observer. More committed identities were also constructed, but the related discourses were conflicting and ambiguous. The confirmation school curricula have shifted from helping students to embrace faith to a discourse of participation, both in decision-making about their learning (agency) and as members of their faith community (belonging). Participation understood as agency encouraged openness; as belonging, it set a closed, socialising goal. Hence, for both school RE and confirmation classes, agency could be a useful concept to describe young people’s freedom to choose their faith commitment.
Tässä artikkelissa tarkastellaan diskursseja, joilla perusopetuksen uskonnonopetuksen ja luterilaisen kirkon rippikoulun viimeaikaisissa opetussuunnitelmissa ilmaistaan tavoitteiden avoimuutta. Löydettyjä diskursseja analysoidaan siitä näkökulmasta, millaisia asemia, oikeuksia ja velvollisuuksia ne rakentavat opetukselle ja oppijalle. Tutkimuksen kohteena ovat peruskoulun opetussuunnitelmat vuosilta 2014, 2004 ja 1994. Rippikoulusuunnitelmat ovat vuosilta 2017, 2001 ja 1980. Tarkastelluissa perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelmissa käytettiin kaikissa yleissivistyksen diskurssia, joka rakentaa sivistyneen tarkkailijan asemaa. Sitoutuneempiakin identiteettejä rakennettiin, mutta nämä diskurssit olivat ristiriitaisia ja monitulkintaisia. Rippikoulun opetussuunnitelmissa on siirrytty uskon omaksumisessa auttamisen diskurssista osallisuuden diskurssiin. Toimijuuden merkityksessä osallisuus toimi hyvin avoimuuden ilmaisemisessa, sen sijaan kuulumisen merkityksessä osallisuus muodosti suljetun, sosiaalistavan tavoitteen. Toimijuus olisikin sekä koulun uskonnonopetukselle että rippikoululle hyvä käsite kuvaamaan nuoren vapautta ratkaista itse, mihin sitoutuu.
