Totuuden Suomi-viholliskuvat ja ihanteellinen karjalais-suomalainen kommunisti
DOI:
https://doi.org/10.55286/vv.147696Avainsanat:
Neuvosto-Karjala, Totuus-lehti, viholliskuva, 1940–1941, vastakkainasettelu, Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvos- totasavalta (KSSNT)Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan Suomesta ja suomalaisista Neu-
vosto-Karjalassa ilmestyneessä Totuus-lehdessä esitettyjä vihol-
liskuvia talvisodan loppumisesta jatkosodan ensi askeliin vuosina
1940–1941. Lehdestä on löydettävissä erilaisia viholliskuvia, jotka
jaotellaan neljään viholliskuvatyyppiin. Viholliskuvista nousee esiin
erilaisia vastakkainasetteluja, joiden avulla saadaan vihjeitä Totuuden
toimittajien omasta neuvostokarjalaisesta viiteryhmästä, tai oikeammin
siitä, millaisena se haluttiin mediassa nähdä. Neuvosto-Karjalan alue koki
1930-luvulta 1940-luvulle valtavan määrän erilaisia muutoksia rajan
siirtämisestä uudenlaisen kansallisuuden esiintuloon, rauhasta
sotaan ja takaisin rauhaan peräti kahdesti. Tutkimuksen aikavä-
lillä alueella sijaitsi Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvos-
totasavalta (KSSNT). KSSNT:n alue muodostui entisestä Karjalan
autonomisesta sosialistisesta neuvostotasavallasta (KASNT) sekä
Suomelta Moskovan rauhassa saaduista alueluovutuksista Karja-
lan kannaksen osaa lukuun ottamatta.
Lähdeviitteet
Viitteet
Vuorinen 2007, 245; Pörsti 2017, 68, 72.
Neuvostoliitto oli talvisodan jälkeen olettanut, että Suomen luovuttamien
alueiden asukkaat jäisivät asuinsijoilleen ja tulisivat KSSNT:n alaisiksi.
Heidän laajamittainen evakuointinsa tuli yllätyksenä neuvostojohdolle.
KSSNT:n nimeen tuli silti sana ”suomalainen”, mitä perusteltiin Suomelta
saatujen alueiden suomalaisuudella. Uusi tasavalta sai lähes kaikki Suomen
luovuttamat alueet lukuun ottamatta pientä osaa Karjalan kannasta, joka
liitettiin Leningradin alueeseen. Kilin 1994, 196–197.
Kilin 1994, 195; Hyytiä 1999, 12, 17; Vihavainen 2000, 42.
Kangaspuro 2000, 139.
Vuorinen 2007, 244; Harle 2023, 32; Rieber & Kelly 1991, 10.
Kotilainen & Vuorinen 2014, vii.
Harle 2023, 153, 164.
Laakso 2023, 11–12, 16, Hyytiä 1999, 20.
Takala 2009, 292; Pörsti 2017, 76–77, 80; Hyytiä 1999, 15; Vihavainen 2000,
Vihavainen 2000, 41.
Ibid.
Laakso 2023, 59, 97.
Laakkonen 2021, 167–168; Takala 2009, 281, 286.
Laakso 2023, 14–16.
Timo Vihavainen on todennut talvisodan aikaisista Neuvosto-Karjalan
lehdistä seuraavaa: ”Vaikka artikkeleissa suhtauduttiinkin totuuteen varsin
vapaamielisesti, oli tapana yleensä kuitenkin esittää myös tosiasioita, jotka
sitten tulkittiin ’edistyksellisesti’.” Vihavainen 1990, 122.
Aineistonani ovat kaikki ne Totuus-lehden numerot vuosilta 1940-1941,
jotka ovat tällä hetkellä saatavilla Suomen kirjastoista.
En ole laskenut Suomi-mainintoihin mukaan sellaisia kirjoituksia, joissa on
kyse Neuvosto-Karjalan alueen omasta suomalaisuudesta, kuten esimer-
kiksi suomen kielen opiskelusta KSSNT:ssa.
Totuus 30.7.1941, 2.
Kangas 2010, 141.
Stalinin vainojen aikana suomalaisia punaisia kommunisteja syytettiin
”suomalaisesta porvarillisesta nationalismista”, ja heidät leimattiin valkoisen
Suomen lailla vihollisiksi. Takala 2009, 293.
Esim. Totuus 12.7.1941, 4.
Wolf 2016, 37.
Totuus 6.8.1941, 1.
Vares 2012, 84.
Harle 2023, 39.
Esim. Totuus 1.8.1941, 2.
Oppenheimer 2006, 271.
Laakso 2023, 57. Lehtien kuvaukset hirmuteoista saattoivat olla tosia, mutta
todennäköisempää on, että niitä suurenneltiin tai sepitettiin, kuten sotapro-
pagandan luonteeseen kuuluu.
Brooks 2000, 161; Holborn 2007, 14–15.
Totuus 15.8.1941, 2.
Esim. Totuus 6.10.1940, 2; Totuus 20.9.1940, 2. Talvisodan jälkeen Neu-
vostoliitto vaati tiukasti korvauksia suomalaisten tuhoamista tuotantolai-
toksista ja niistä viedyistä osista, mikä selittänee aiheen ajankohtaisuuden
Totuudessakin. Hyytiä 1999, 29–30.
Neuvostoliiton Tietotoimisto oli kaikkien Neuvostoliiton sotauutisten viral-
linen lähde, ja se valvoi niin koti- kuin ulkomaista uutisointia. Brooks 2001,
Totuus 12.7.1941, 2; Totuus 30.7.1941, 2.
Frolov 2009, 336.
Vares 2012, 84.
Esim. Totuus 12.8.1941, 3.
Totuus 10.4.1940, 2; Hyytiä 1999, 11.
Totuus 28.6.1940, 1. Suomeksi käännetty Pravdan pääkirjoitus.
Harle 1991, 151; Hyytiä 1999, 16.
Totuus 9.10.1940, 1; Totuus 10.7.1940, 3.
Totuus 10.4.1940, 1.
Totuus 5.7.1941, 1.
Wolf 2016, 37.
Totuus 4.8.1940, 4.
Totuus 2.11.1940, 2.
Fettweis 2015, 154.
Totuus 7.11.1940, 2.
Rentola 1994, 366.
Mainittakoon, että sisällissodankaan aikana Suomessa ei vallinnut täydel-
linen kahtiajako. Osa suomalaisista onnistui pysyttelemään sisällissodan
ulkopuolella.
Totuus 4.7.1941, 4.
Totuus 25.7.1941, 4; Totuus 1.8.1941, 1; Totuus 30.12.1940, 3.
Pörsti 2017, 67.
Totuus 25.10.1940, 3.
On huomionarvoista, että sana ”fasisti” varattiin Totuus-lehdissä vain sak-
salaisten kuvaamiseen. Yksin suomalaisiin, silloin kun heitä ei kuvattu
yhdessä saksalaisten kanssa, sanaa käytettiin ani harvoin. Löytö on mie-
lenkiintoinen, kun sitä peilataan 1920- ja 1930-lukujen neuvostopropagan-
daan, jossa vihollisia leimattiin jatkuvasti juuri fasisteiksi. Neuvostoliiton
ja Saksan vuonna 1939 solmiman Molotov-Ribbentrop-sopimuksen myötä
fasisti-sana katosi Neuvostoliiton propagandasta muun Saksalle epäsuotui-
san kirjoittelun mukana, palatakseen kuitenkin takaisin kaksi vuotta myö-
hemmin Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Senjavskaja 2009, 307; Brooks
, 151, 153.
Totuus 25.7.1941, 1.
Totuus 12.7.1941, 4.
Ks. esim. Totuus 10.4.1940.
Totuudessa muodossa ”Neuvostoliiton-Suomen rauhan ja ystävyyden seu-
ra”. Seura perustettiin Suomessa 22.5.1940 tavoitteenaan saavuttaa ystäväl-
liset suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välille. Suomen hallitus epäili seu-
ran mahdollisesti ajavan Neuvostoliiton etuja, mikä johti seuran toimintaa
rajoittaviin toimenpiteisiin. Rentola 1994, 218–219, 249; Laine 1982, 43.
Totuus 25.7.1940, 4; Totuus 6.8.1941, 4.
Harle 2023, 26.
Harle 2023, 25, 27.
Lalu 2017, 134–135.
Lähteet ja kirjallisuus
Lehdet
Totuus 1940–1941.
Kirjallisuus
Brooks, Jeffrey (2001): Thank You, Comrade Stalin! Soviet Public Culture from
Revolution to Cold War. Princeton University Press, Princeton.
Fettweis, Christopher J. (2015): Misreading the Enemy. Survival 57 (5), 149–172.
Frolov, Dmitri (2009): Muodostivatko suomalaiset sotavangit 1939–1944 vihol-
liskuvan? Teoksessa Olga Iljuha, Aleksei Tsamutali & Timo Vihavainen
(toim.), Monikasvoinen Suomi. Venäläisten mielikuvia Suomesta ja suomalai-
sista. Edita, Helsinki, 330–359.
Harle, Vilho (2023): Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. 2. uudistettu laitos. Rosebud,
Helsinki.
Holborn, Mark (2007): Propaganda. Teoksessa Mark Holborn (toim.), Propa-
ganda: valokuvia neuvostoarkistoista. Otava, Helsinki, 13–18.
Hyytiä, Osmo (1999): Karjalais-Suomalainen neuvostotasavalta 1940–1956 –
kansallinen tasavalta? Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.
Kangas, Reeta (2010): Mercenary Mannerheims and the Vicious League of
Nations: Winter War (1939–1941) in Pravda Political Cartoons. Teoksessa
Tiina Lintunen & Louis Clerc (toim.), Kenen sota? Uusia näkökulmia talviso-
taan. Helsingin yliopisto, Helsinki, 127–150.
Kangaspuro, Markku (2000): Neuvosto-Karjalan suomalainen kausi. Teoksessa
Timo Vihavainen & Irina Takala (toim.), Yhtä suurta perhettä: bolševikkien
kansallisuuspolitiikka Luoteis-Venäjällä 1920–1950-luvuilla. Aleksanteri-ins-
tituutti, Helsinki, 130–180.
Kilin, Juri (1994): Karjalais-suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Teok-
sessa Antero Heikkinen, Hannes Sihvo & Tapio Hämynen (toim.), Kahden
Karjalan välillä. Kahden Riikin riitamaalla. Joensuun yliopiston humanisti-
nen tiedekunta, Joensuu, 195–202.
Kotilainen, Noora & Vuorinen, Marja (2014): Introduction. Teoksessa Marja
Vuorinen, Noora Kotilainen & Aki-Mauri Huhtinen (toim.), Binaries in
Battle: Representations of Division and Conflict. Cambridge Scholars, New-
castle upon Tyne, vii–xxiv.
Laakkonen, Anna (2021): ”Kansan vihollisille korkein rangaistus” – suomalai-
set osana neuvostovallan propagandakoneistoa 1920–1937. Teoksessa Marja
Vuorinen (toim.), Vihapuheen, viholliskuvien ja disinformaation historiaa.
Vallan ja vastarinnan välineitä. Turun Historiallinen Yhdistys, Turku, 159–
Laakso, Mirka (2023): Valkosuomalaiset vandaalit ja kapitalistiset kansansorta-
jat: Viholliskuva Suomesta neuvostokarjalaisessa Totuus-lehdessä 1940–1942.
Poliittisen historian pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Turku.
Laine, Antti (1982): Suur-Suomen kahdet kasvot: Itä-Karjalan siviiliväestön
asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944. Otava, Helsinki.
Lalu, Petteri (2017): Vähällä verelläkö? Näkikö puna-armeija ja sen kehittäjät
tulevan sodan kuvan ”oikein”? Teoksessa Vesa Tynkkynen (toim.), Tuleva
sota. Ennustamisen sietämätön vaikeus. Edita, Helsinki.
Oppenheimer, Louis (2006): The Development of Enemy Images: A Theore-
tical Contribution. Peace and Conflict Journal of Peace Psychology, 12 (3),
–292.
Pörsti, Joonas (2017): Propagandan lumo. Sata vuotta mielen hallintaa. Kustan-
nusosakeyhtiö Teos, Helsinki.
Rentola, Kimmo (1994): Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja
sota 1937-1945. WSOY, Porvoo; Helsinki; Juva.
Rieber, Robert W. ja Kelly, Robert J. (1991): Substance and Shadow: Images of
the Enemy. Teoksessa Robert W. Rieber (toim.), The Psychology of War and
Peace: The Image of the Enemy. Plenum Press, New York, 3–40.
Takala, Irina (2009): Neuvosto-Karjalan asukkaiden näkemykset suomalaisista
–30-luvuilla. Teoksessa Olga Iljuha, Aleksei Tsamutali & Timo Viha-
vainen (toim.), Monikasvoinen Suomi. Venäläisten mielikuvia Suomesta ja
suomalaisista. Edita, Helsinki, 273–296.
Vares, Vesa (2012): Childlike Masses against True Men of Valour: The Comical
Image of the Russians in Finland During The Finnish-Soviet Winter War
(1939-1940). Teoksessa Marja Vuorinen (toim.), Enemy Images in War Pro-
paganda. Cambridge Scholars, Newcastle upon Tyne, 57–88.
Vihavainen, Timo (1990): Marssi Helsinkiin: Suomen talvisota neuvostolehdis-
tössä. Tammi, Helsinki.
Vihavainen, Timo (2000): VKP(b):n / NKP:n kansallisuuspolitiikka 1920–
-luvuilla ja karjalaisten ja suomalaisten kohtalo. Teoksessa Timo Viha-
vainen & Irina Takala (toim.), Yhtä suurta perhettä: bolševikkien kansalli-
suuspolitiikka Luoteis-Venäjällä 1920–1950-luvuilla. Aleksanteri-instituutti,
Helsinki, 21–50.
Vuorinen, Marja (2007): Miten vihollinen sijoitetaan. Teoksessa Harri Veivo
(toim.), Vastarinta / resistanssi: Konfliktit, vastustus ja sota semiotiikan tutki-
muskohteina. Yliopistopaino, Helsinki, 242–260.
Wolf, Erika (2016): Aleksandr Zhitomirsky: photomontage as a weapon of World
War II and the Cold War. The Art Institute of Chicago, Chicago.
