Hyvinvointipaikat lähiössä asuvien lasten kokemana

Abstrakti

Tutkimuksessa selvitettiin millaiset paikat ovat merkityksellisiä 2–12-vuotiaiden lähiöissä asuvien lasten hyvinvoinnille heidän oman kokemuksensa perusteella ja miksi. Teoreettisena viitekehyksenä on subjektiivinen hyvinvointi ja paikkakokemukset. Tutkimusmenetelminä käytettiin valokuvahaastattelua ja piirustusryhmäkeskustelua. Tulosten mukaan hyvinvointipaikkojen merkitysten syntymisessä ratkaisevia tekijöitä havaittiin olevan sosiaalinen vuorovaikutus, mielekäs toiminta ja positiivinen tunnekokemus. Lapset ovat aktiivisia subjekteja määritellessään omaa liikkumistaan ja asuinalueitaan. Lapset käyttävät ja muuntavat paikkoja omiin tarkoituksiinsa; he tekevät paikoista omia. Jos hyvinvointia haastavaksi kuvatulla asuinalueella tarkastellaan vain sosioekonomisten indikaattoreiden valossa, yhteisölähtöinen hyvinvointi ja alueen voimavarat voivat jäädä piiloon.