Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy lähettääksesi käsikirjoituksen.

Kirjoittajan ohjeet

Lehden artikkelit laaditaan noudattaen APA 6 tyyliä. Artikkelien pituus on noin 5000–7000 sanaa. Suomenkielisen tiivistelmän ja 3-5:n avainsanojen lisäksi artikkeliin liitetään myös englanninkielinen tiivistelmä. Tiivistelmien pituudet ovat noin 100 sanaa.

Lähdeviitteisiin liitetään loppuun DOI-tunnisteet muodossa https://doi.org/10.23988/ad

Käsikirjoitus jätetään järjestelmään nimettömänä. Käsikirjoitustiedoston kansilehdessä saa olla vain käsikirjoituksen otsikko. Järjestelmään voi ladata saatekirjeen toimittajalle. Saatekirjeeseen voi kirjoittaa lisätietoja käsikirjoituksesta. Lisäksi viittaukset omiin julkaisuihin tulee tehdä siten, että niistä ei ilmeisellä tavalla selviä käsikirjoituksen kirjoittaja.

Lähdeviite-, -luettelo- ja oikeinkirjoitusohjeita

Tekstiviitteissä käytetään nimi-vuosi -järjestelmää. Viite sisältää kirjoittajan sukunimen, tekstin ilmestymisvuoden ja tarvittaessa sivunumeron. Jos kirjoittajia on useita, ilmoitetaan viitteessä kaikkien kirjoittajien nimet, kun lähteeseen viitataan ensimmäisen kerran (kuitenkin vain, jos kirjoittajia on alle 6). Seuraavissa viitteissä riittää, kun mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja ym. Esimerkkejä: (Marton, 1994), Marton ja Willis (1994) osoittivat – – (Marton ym., 1994). Sivunumerot merkitään silloin, kun viittaus on suora lainaus, taulukko, kuvio tms. tieto, joka voidaan selvästi paikantaa viitattavan teoksen tietylle sivulle (Manninen, 2004, s. 200; Marton & Willis, 1994, ss. 10–12).

Viittausten tekeminen

Jos kirjoittajia on kaksi tai useampia, tekstissä käytetään ja-sanaa, suluissa &-merkkiä: Goman ja Perttula (1999) toteavat – –; Tutkimuksen perusteella (Goman & Perttula, 1999) voidaan todeta – –; Leino, Linnakylä ja Malin (2006) tarkastelevat – –.

Kun viitataan saman kirjoittajan eri teoksiin, ne luetellaan aikajärjestyksessä alkaen vanhimmasta ja erotetaan toisistaan pilkulla (Swain, 2003, 2004). Saman vuoden tuotokset erotellaan pienin kirjaimin a, b, c jne. (Simola, 2004a, 2004b).

Viittaukset useisiin (eri tekijöiden) lähteisiin järjestetään aakkosjärjestykseen ja erotetaan toisistaan puolipisteellä (Lindblom-Ylänne & Nevgi, 2003; Tynjälä, 1999b). Mikäli useammalla kirjoittajalla on sama sukunimi, erotetaan heidät etunimen kirjaimella toisistaan.

Jos teoksen kirjoittajaa ei ole mainittu, viitataan joko teoksen tai sen julkaisijayhteisön nimeen: esim. (Tilastokeskus, 2000), (Opetushallitus, 2005). Jos teoksella ei ole julkaisuaikaa, ajankohdan paikkaan merkitään n.d.  Esim. Ohjemateriaali (n.d.)

APA-viittaussysteemissä ei ole käytössä sulkeiden sisällä olevan pisteen käyttöä useamman kuin yhden virkkeen viittaamiseen.

Lähdeluettelon laatiminen

Lähteet merkitään kirjoittajan mukaan aakkosjärjestykseen. Jos sukunimeen liittyy pienellä kirjoitettu etuliite (esim. de, van, von) aakkostetaan teos sukunimen ison kirjaimen mukaan (esim. van Dijk aakkostetaan D:n kohdalle).

Lähteenä ei käytetä pelkkää kokonaisen lehden tai toimitetun artikkelikokoelmateoksen nimeä, jos on lainattu tietoja vain sen erillisistä artikkeleista, joilla on nimetyt kirjoittajat. Sanomalehtiartikkelista mainitaan kirjoittajatietojen lisäksi lehden osa ja sivunumero (Helsingin Sanomat, A3, s. 8).

Elektronisista lähteistä on tärkeää mainita yleistietojen ohella tarkka Internet-osoite sekä päivämäärä, jolloin teksti on luettu, koska sivun sisältö voi muuttua.

Kaikki lähteet merkitään samaan luetteloon: erillisiä laki- ja arkistolähteiden tai julkaisemattomien lähteiden luetteloita ei käytetä. Poikkeuksena ovat tutkimuksen aineistona käytettyjen kirjallisten aineistojen luettelot esimerkiksi oppikirjatutkimuksessa.

Lähteiden, joihin viitataan tekstissä, tulee esiintyä täydellisinä lähdeluettelossa. Poikkeuksen tekevät henkilökohtaiset kommunikaatiot (esim. haastattelut, tiedonannot, sähköpostiviestit, puhelinkeskustelut) ja muistiinpanot, jotka merkitään vain lähdeviitteisiin, mutta ei lähdeluetteloon.

Jos lähde on hyväksytty julkaistavaksi, mutta ei vielä ilmestynyt, lähdeluetteloon merkitään julkaisuvuoden tilalle sulkuihin tulossa-sana.

Teoksen ja tekijöiden nimien kirjoitusasusta: Sekä suomalaiset että englanninkieliset kirjan tai artikkelin nimet voidaan kirjoittaa alkukirjainta lukuun ottamatta pienillä kirjaimilla (perusoikeinkirjoitus huomioiden), saksalaiset substantiivit kuitenkin isoilla kirjaimilla. Lehtien nimien alkuperäinen kirjoitusasu säilytetään. Suomentajat mainitaan muodossa Suom. T. Virtanen. Kustantajasta käytetään mahdollisimman lyhyttä ilmaisua, esim. Oxford: Blackwell. Kustannustiedoissa mainitaan kustantajan kotipaikka ja kustantajan nimi, ei painopaikkaa tai painotalon nimeä.

Oikeinkirjoituksesta

Tekstissä ei suositella lyhenteiden (esim. esim. ja mm.) käyttöä, vaan ne kirjoitetaan kokonaisin sanoin. Lyhenteet sopivat sulkeiden sisään. Käytetyimpiä lyhenteitä ovat ks. (EI kts.), esim., mm., vrt., ym. (EI et al.), jne., tms., yms. ja ts.

Lyhenteitä mt., emt. tai mts. ei käytetä, vaan lähde toistetaan joka kerran.

Pistettä ei käytetä otsikoiden eikä asiasanojen lopussa.

Tieteellisessä tekstissä vinoviivan käyttöä ei suositella (ja/tai voidaan korvata jommallakummalla vaihtoehdolla).

Kahden raja-arvon välissä käytetään pitkää viivaa (eli ajatusviivaa – ), ei lyhyempää yhdysviivaa (-) sekä tekstin sisällä että lähdeluettelossa. Esim. 4–6-vuotiaat; sivuilla 35–38. Tämä pätee myös lähdeluetteloon esimerkiksi artikkelin sivuja merkittäessä.

Prosenttimerkkiä käytettäessä luvun ja merkin väliin tulee tyhjä väli. Sijapääte liitetään prosenttimerkkiin kaksoispisteen avulla. Prosenttilukujen desimaalit merkitään pilkulla (40,6 %).

Ehdotuksia artikkelin rakenteeseen

Artikkelit suositellaan kirjoitettavaksi IMRD-kaavalla (Introduction, Method(s), Results, Discussion). Tässä esiteltäviä suosituksia voi soveltaa artikkeliin tarkoituksenmukaisella tavalla.

Johdannossa esitellään tutkittavaa ilmiötä kirjallisuuden avulla. Johdannossa myös osoitetaan, miksi ilmiö on tutkimisen arvoinen. Johdannolla vakuutetaan lukija tutkimuksen tärkeydestä ja kiinnostavuudesta. Varmista, että johdannossa tulee vastaus seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mikä on tutkimuksen tavoite?
  2. Mitä tietoa tällä tutkimuksella pyritään saamaan? Miten ongelmaa tutkitaan tai ratkaistaan?
  3. Miten tämä tutkimus kytkeytyy teoriakirjallisuuteen ja mahdollisesti johonkin erityiseen teoriaan?

Johdannossa kehitellään teoreettinen viitekehys. Johdannossa on hyvä olla tarkoituksenmukaisia ja kuvaavia alaotsikoita. Teoreettisessa viitekehyksessä kannattaa välttää pitkää historiakatsausta, siinä keskitytään tutkimusaiheen kannalta keskeisiin aikaisempiin tutkimustuloksiin, nojaudutaan yhteenvetoartikkeleihin tai metatutkimuksiin. Teoreettisessa viitekehyksessä osoitetaan selkeä jatkumo aikaisemman kirjallisuuden ja oman tutkimusaiheen välillä.

Menetelmäluvussa kuvaillaan selkeästi ja tiiviisti tutkimusasetelma, aineistonhankintaympäristö ja aineistonhankintatavat. Huomaa, että lehden lukija ei välttämättä ole kyseisen tutkimusmenetelmän asiantuntija. Kirjoittaja voi olettaa, että tavanomaisten tutkimusmenetelmien perusteet ovat kaikilla lukijoilla hallussa, mutta raportoitavan tutkimuksen erityispiirteet on selostettava siten, että myös menetelmään vihkiytymätön akateeminen lukija voi arvioida tutkimuksen luotettavuutta. Laadullisenkaan aineiston kuvailussa ei saa liikaa uskoa lukijan ymmärtävän menetelmien vivahteita. Tekstin on avauduttava myös toisen metodologisen lähestymistavan edustajalle.

Tulosten esittelyssä on pyrittävä selvyyteen ja tehokkuuteen. Tulokset esitetään erillisessä luvussa ja aina vasta tutkimuksen toteutuksen selostamisen jälkeen. Tulosten esittelyssä noudatetaan tutkimusotteen sanelemia käytänteitä. Tulokset voidaan koota esimerkiksi taulukoksi. Kuviot ja taulukot sijoitetaan käsikirjoitukseen oikeaan kohtaan. Taulukot on hyvä liittää myös erillisinä tiedostoina (esimerkiksi Excel-tiedostona) mukaan. Kaikkiin kuvioihin ja taulukoihin tulee viitata tekstissä. Myös kuviot on hyvä toimittaa erikseen alkuperäisinä. Jokaisen kuvion ja taulukon kohdalla tulee pohtia, onko se tarpeen ja selkeyttääkö kuvio todella ajatuskulkua.

 Tarkasteluluvussa tulkitaan tuloksia ja pohditaan niiden merkitystä ja implikaatioita. Luvun nimi voi olla myös Tulokset ja pohdinta, etenkin jos kyseessä on selkeä ja tarkkarajainen tilastollinen tutkimus. Varmista, että pohdinnan jälkeen lukija saa vastauksen seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mitä uutta tietoa tutkimuksella saatiin?
  2. Mitkä tekijät vaikuttavat tutkimuksen luotettavuuteen?
  3. Miten tämä tutkimus on auttanut vastaamaan alkuperäiseen ongelmaan?
  4. Mitä johtopäätöksiä tai teoreettisia implikaatioita tutkimuksen perusteella voi tehdä?
  5. Mitä suosituksia tulosten perusteella voi antaa tiedonalojen opetukseen?

 

 

Esimerkkejä lähdeviittauksista

Artigue, M. (2007). Digital technologies: A window on theoretical issues in mathematics education. Teoksessa D. P. Pantazi & G. Philippou (toim.), European Research in Mathematics Education V. Proceedings of the Fifth Congress of the European Society for Research in Mathematics Education (ss. 68–82). Larnaca, Cyprus: Department of Education - University of Cyprus.

Cobb, P., Confrey, J., diSessa, A., Lehrer, R., & Schauble, L. (2003). Design Experiments in Educational Research. Educational Researcher, 32(1), 9–13. http://doi.org/10.3102/0013189X032001009

Kilpiö, A. (2008). Opettajien teknologiakäsitykset ja niiden muodostuminen (Lectio Praecursoria). Psykologia, 4(4), 291–296.

Käsikirjoituksen lähettämisen tarkistuslista

Kirjoittajien tulee varmistaa, että heidän käsikirjoituksensa noudattaa kaikkia seuraavia kohtia. Jos näitä ohjeita ei noudateta, käsikirjoitus palautetaan kirjoittajalle.
  • Tätä käsikirjoitusta ei ole aiemmin julkaistu, eikä sitä ole lähetetty toiseen julkaisuun (tai asiasta on annettu selvitys Kommentteja toimittajalle -kohdassa).
  • Käsikirjoitus on laadittu siten, että kirjoittajan nimi tai affiliaatio ei ole näkyvissä eikä lähdeviitteistä selviä kirjoittaja ilmeisellä tavalla.
  • Käsikirjoitustiedosto on OpenOffice-, Microsoft Word- tai RTF-asiakirjan tiedostomuodossa.
  • Tekstin riviväli on yksi; kirjasinkoko on 12; tekstissä käytetään kursiivia, ei alleviivausta (paitsi URL-osoitteissa); ja kaikki kuvat, kuviot ja taulukot on sijoitettu ensisijaisesti sopiviin kohtiin tekstin lomaan, ei tekstin loppuun.
  • Teksti noudattaa kirjoittajan ohjeissa määriteltyjä APA-manuaalin mukaisia vaatimuksia.
  • Lähteiden yhteydessä on lähteen mahdollinen DOI tunnus muodossa https://doi.org/