Olettama tasa-arvosta
Avainsanat:
tasa-arvo, olettamat, oikeudenmukaisuus, tietämättömyysAbstrakti
Niin kutsutun tasa-arvo-olettaman (engl. presumption of equality) mukaan tapauksia on kohdeltava aina samalla tavalla, ellei tiedossa ole riittävää perustetta kohdella niitä eri tavalla. Tapausten samanlaisuus tulee lähtökohtaisesti olettaa. Tämä periaate ohjaa päätöksentekoa ja on informatiivinen myös tilanteissa, joissa (1) emme tunne samanlaisuuden kriteeriä tai joissa (2) emme tiedä, ovatko tapaukset tuon kriteerin valossa samanlaisia (tai joissa emme tiedä kumpaakaan asiaa). Tasa-arvo-olettama kehottaa meitä kohtelemaan tapauksia joka tapauksessa samalla tavalla, mikäli tietoa ei ole. Jos esimerkiksi työnantaja ei tiedä, millä kriteerillä palkan suuruus määräytyy tai jos hän ei tiedä, kuinka ansioituneita hänen työntekijänsä tuon kriteerin valossa ovat, hänen tulee maksaa kaikille samaa palkkaa – mikäli tietoa ei ole saatavilla eikä tietämättömyys ole hänen omaa syytään. Kirjoituksessani teen katsauksen filosofiseen keskusteluun tasa-arvo-olettaman hyväksyttävyydestä ja luonteesta. Argumentoin, että olettamaa tasa-arvosta voidaan tietyissä olosuhteissa pitää hyväksyttävänä ja että olettaman käyttämiseen on itse asiassa useita perusteita – toisin kuin keskustelussa on joskus implisiittisesti oletettu.
