Pitäisikö yhteiskuntatieteet avata?
Abstrakti
Jos yhteiskuntatieteilijöitä on uskominen, yhteiskuntatieteet ovat aina kriisissä, mutta onneksi kulloisellakin puhujalla on tarjottavanaan ratkaisun avaimet. Tämä artikkeli noudattaa tuota hyväksi havaittua kaavaa. Se lähtee liikkeelle Immanuel Wallersteinin 1990-luvun lopussa käynnistämästä yhteiskuntatieteiden fragmentoituneisuuskeskustelusta ja tarkastelee sen jälkeen ensin Wallersteinin omia ja sitten Michael Mannin historiallisen sosiologian kriisiin tarjoamia ratkaisuesityksiä. Edellisiä voidaan pitää ongelmallisina ja jälkimmäistä kaikesta laaja-alaisuudestaan huolimatta liian kapeana aikakautemme polttavimpien ongelmien analyysiin. Siksi käsittelenkin seuraavaksi Mannin ideologisiin, taloudellisiin, sotilaallisiin ja poliittisiin valtalähteisiin keskittyvän ns. IEMP-mallin laajentamista vieläkin kattavammaksi tutkimusohjelmaksi, joka tiivistyy ns. NACEVP-malliksi. Kirjaimet mallin lyhenteessä viittavat naturaaliseen, artefaktuaaliseen, kulttuuriseen, taloudelliseen, väkivaltaan liittyvään ja poliittiseen valtaan. Lopuksi elaboroin mallin käyttöä tutkimuksessa analysoimalla sen avulla populismin viimeaikaista nousua OECD-maissa, ja aivan viimeiseksi teen yhteenvedon.
