Kant kielen ja kommunikaation suhteesta ajatteluun ja objektiivisuuteen

  • Matti Saarni Turun yliopisto
Avainsanat: Kant, Immanuel, kieli, kommunikaatio, ajattelu, arvostelma, objektiivisuus

Abstrakti

Tarkastelen tässä tekstissä sitä, pitikö Kant kieltä ja kommunikaatiota olennaisina tekijöinä ajattelulle ja objekteja koskevien arvostelmien tekemiselle. Lähestyn Kantin käsitystä kielen ja kommunikaation suhteesta ajatteluun ja objektiiviseen arvostelemiseen sijoittamalla Kantin kahteen teoreettiseen viitekehykseen. Nämä ovat (1) Charles Taylorin kielifilosofinen erottelu HLC-teorioihin (Hobbes, Locke, Condillac) ja HHH-teorioihin (Herder, Hamann, Humboldt) sekä (2) Michael N. Forsterin vastakkainasettelu perinteisen valistuksen kielifilosofian ja Herderin ja Hamannin kielifilosofian välillä. Esitän, että ainakin loppupuolella uraansa Kant tuntuu kallistuvan sille kannalle, että kieli ja ajattelu ovat vahvasti, jopa elimellisesti, toisistaan riippuvaisia. Yhtäältä arvostelmien tai kognitioiden objektiivisuus perustaa kielen ja kommunikaation objektiivisuuden mahdollisuuden, ja vasta tämän a priori perustuksen varassa kieli ja kommunikaatio ovat mahdollisia. Toisaalta kieli ja kommunikaatio ovat kuitenkin edellytyksiä ymmärryksen objektiiviselle käytölle ja sille, että subjektit ymmärtävät omia kognitioitaan. Vaikka Kant esitti toistuvasti, että kieli on ymmärtämisen edellytys, hänen näkemyksensä mukaan peruskäsitteet eli kategoriat ovat kuitenkin kielestä riippumattomia; kieli ei determinoi kategorioita, vaan päinvastoin. Luonnollisten kielten eroista huolimatta niiden universaali kielioppi on sama ja heijastaa intuition muotoja ja kategorioita.

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
tammi 4, 2019
Viittaaminen
Saarni, M. (2019). Kant kielen ja kommunikaation suhteesta ajatteluun ja objektiivisuuteen. Ajatus, 75(1), 181-202. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ajatus/article/view/77491