J. V. Snellmanin varhainen Hegel-luenta

  • Lauri Kallio
Avainsanat: J. V. Snellman, G. W. F. Hegel, itsetietoisuus, subjektiivisen hengen filosofia, Hegelin logiikka

Abstrakti

Artikkeli käsittelee J. V. Snellmanin (1806–81) varhaisvaiheen filosofiaa ja sen suhdetta hänen 1840-luvun alun filosofiseen pääteokseensa Persoonallisuuden idean spekulatiivisen kehittelyn yritys (Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit). Varhaisvaiheen filosofia viittaa Snellmanin julkaistuihin kirjoituksiin vuosina 1835–40 sekä luentokäsikirjoituksiin ja muihin muistiinpanoihin. Artikkelin keskiössä on Snellmanin varhainen luenta G. W. F. Hegelin (1770–1831) filosofiasta. Snellmanin filosofian on yleensä katsottu seuraavan Hegelin esikuvaa uskollisesti. Tämä pitää pääasiassa paikkansa, mutta toisaalta Snellman ei missään vaiheessa uraansa epäröinyt poiketa Hegelin viitoittamalta tieltä. Hän ei tosin juuri korostanut eroja itsensä ja saksalaisen esikuvansa välillä. Snellman esitti varhaisfilosofiassaan muun muassa omaperäisen tulkinnan Hegelin subjektiivisen hengen filosofiasta. Hän pyrki myös yhdistämään Hegelin kaksi logiikan pääesitystä yhdeksi kokonaisuudeksi. Snellman myös täydensi joiltain osin Hegelin systeemiä. Hegel ei esimerkiksi koskaan vastannut yksiselitteisesti kysymykseen siitä, tarvitseeko hänen systeeminsä itsenäisen johdannon. Snellman katsoi johdannon tarpeelliseksi ja esitti varhaisfilosofiassaan oman versionsa johdannosta. Snellmanin johdanto keskittyi itsetietoisuuden käsitteeseen, joka oli keskeisessä roolissa myös hänen vuonna 1841 julkaisemassaan teoksessa Persoonallisuuden idean spekulatiivisen kehittelyn yritys.

Tunnus vertaisarvioiduille tiedejulkaisuille
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
joulu 12, 2019
Viittaaminen
Kallio, L. (2019). J. V. Snellmanin varhainen Hegel-luenta. Ajatus, 76(1), 61–82. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ajatus/article/view/88143