Komputationalismi, eksternalismi ja Descartesin ”objektiivinen realiteetti”
Avainsanat:
mielenfilosofia, mieli–ruumis-dualismi, komputationalismi, eksternalismi, Descartes, René, Fodor, JerryAbstrakti
Kirjoitus tarkastelee kahta jännitteessä olevaa näkemystä mielestä, komputationalismia ja eksternalismia. Komputationalismin mukaan mielen toiminta on mahdollista kuvata yksikäsitteisistä askeleista muodostuvana laskentana. Eksternalismin mukaan mielen toimintaa ei ole kuitenkaan mahdollista ymmärtää ottamatta huomioon niitä merkitysrelaatioita, joita mielellä on maailmaan. Näiden kahden näkemyksen välillä on selvä jännite: eksternalismin korostamat merkitysrelaatiot eivät voi luonteensa vuoksi olla komputationaalisen kuvaukseen sisältyviä ominaisuuksia.
Vertailemalla Jerry Fodorin ja René Descartesin näkemyksiä esitän, että mahdollisuudet komputationalismin ja eksternalismin yhteensovittamiseen riippuvat suuresti siitä, minkälaisen laajemman teoreettisen hierarkian osiksi komputationalismi ja eksternalismi käsitetään. Kiinnitän huomiota myös siihen, että eksternalismin tueksi tavallisesti esitetty ajatuskoe, Hilary Putnamin nk. kaksoismaa-ajatuskoe, näyttää riippuvan huomattavasti arkisemmasta ajattelun ilmiöstä kuin on esitetty.
Esitän Descartesin käsittävän teoreettisesti keskeisimmäksi tasoksi kognitiivisten relaatioiden (esim. ajattelu, havaitseminen, tietäminen) tason, ja täten alistavan muut teoreettisen kuvauksen tasot mielestä näiden ensisijaisten suhteiden toteumiksi. Fodorilaisessa näkemyksessä komputationaalinen kuvaus nähdään ensisijaisena, jolloin ongelmallisesti muut kuvaukset (ml. mielen merkitysrelaatiot) joudutaan selittämään pikemmin tuon komputationaalisen kuvauksen laajennuksina. Tämän näkökulmaeron ymmärtäminen auttaa myös näkemään, miten Descartesin näkemys kykenee sovittamaan komputationalismin että eksternalismin osaksi yhtä näkemystä.
Kiinnitän huomiota erityisesti siihen, että mielen toiminnan ymmärtäminen yksityiskohtaisen mekaniikan tai laajojen relaatioiden tasolla on välttämättä riippuvaista siitä laajemmasta teoreettista viitekehyksestä, joka meillä ajattelun luonteesta on. Tässä hankkeessa perinteisen metafysiikan tärkeyttä ei tulisi aliarvioida.
