Miten mennyt meissä kajahteleekaan: Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia hakeutumisestaan alalle ja siirtymisestään opettajiksi toiselle ja korkeaasteelle
Avainsanat:
varhaiskasvatus, opettajuus, kokemuksen tutkimusAbstrakti
Tässä tutkimuksessa selvitämme, minkälaiset kokemukset ovat vaikuttaneet varhaiskasvatuksen opettajien alalle hakeutumiseen ja heidän myöhempään siirtymään päiväkodin varhaiskasvatuksen opettajista toisen ja korkea- asteen opettajiksi. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat liittyvät opettajan ammatilliseen kehittymiseen, jonka ajatellaan alkavan jo ennen hakeutumista opettajan työhön pätevöittävään koulutukseen. Tutkimuksen kohdejoukkona on kahdeksan hanketyöntekijää, jotka ovat aiemmin työskennelleet varhaiskasvatuksen opettajina päiväkodissa mutta myöhemmin siirtyneet työskentelemään muissa opetus- ja kasvatusalan tehtävissä. Tutkimuksen aineistona on Teams keskustelu, jossa osallistujat kertoivat pääosin valokuvien, videoiden, runojen ja laulujen välityksellä kokemuksistaan varhaiskasvatuksesta. Tutkimuksen metodologiseksi lähestymistavaksi valikoitui photo telling, joka tutkimusmenetelmänä yhdistää kuvan ja kerronnan. Aineiston analyysi pohjautui Gadamerin hermeneuttisen kehän analyysiprosessiin. Opettajien kokemuksissa varhaiskasvatusalalle hakeutumiseen vaikuttivat omat lapsuuden aikaiset kokemukset päiväkodista. Varhaiskasvatuksen opettajina he kokivat merkityksellisenä lapsilähtöisen pedagogiikan toteuttamisen lapsiryhmässä. Keskeisenä syynä hakeutumiseen pois varhaiskasvatuksen opettajan työtehtävistä olivat päiväkodin riittämättömät resurssit, joiden seurauksena varhaiskasvatuksen opettajille syntyi eettistä kuormaa. Tutkimuksen tulosten pohjalta esitämme näkökulmia varhaiskasvatuksessa työskentelevien ammattilaisten osaamisen kehittämiseksi.
