Työn muutoksen haasteet kulttuurialan korkeakoulutuksen työelämäpedagogiikalle
Avainsanat:
kulttuurialan korkeakoulutus, työelämäläheisyys, työelämäpedagogiikka, konnektiivinen pedagogiikka, opetussuunnitteluAbstrakti
Tarve työelämän kriittisanalyyttiselle tuntemukselle ja yleisesti työelämävalmiuksien kokonaisvaltaisemmalle huomioimiselle korkeakouluopetuksen suunnittelussa on kasvanut. Tutkimme tässä artikkelissa työelämän muutoksia kulttuurialan korkeakoulutuksen näkökulmasta. Tutkimuksemme aineistona on kahdeksan suomalaisen kulttuurialan koulutusohjelman opetustarjonta. Analyysin pohjalta syntyi käsitys kolmesta erilaisesta orientaatiosta työelämän ja työelämätaitojen huomioimisessa opetuksessa: ‘alakohtaiset työelämätaidot’, ‘geneeriset työelämätaidot’ ja ‘tutkija- ja asiantuntijataidot’. Taiteenalakohtainen koulutus keskittyy ensimmäiseen, ammattikorkeakoulujen tuottajakoulutus nostaa esiin yleisiä työelämätaitoja ja yliopistojen tutkimuspohjainen koulutus puolestaan edustaa kolmatta orientaatiota.
Työelämäläheisyys näkyy tutkimustulostemme mukaan kulttuurialalla lähinnä ammattikorkeakoulutuksissa, joissa on geneeriset työelämätaidot -orientaatio. Koulutusohjelmissa, joissa painotus on erityisissä taiteen aloissa tai tutkimuksen tekemisessä, työelämäyhteydet jäävät lähinnä sivuaineiden tai harjoittelun varaan. Konnektiivisen pedagogiikan näkökulmasta tilanne on vielä heikompi. Opetussuunnitelmien perusteella eettistä vastuullisuutta tai kriittistä työelämäosaamista ei opeteta osana koulutusohjelmia. Valmistuvien opiskelijoiden tulisi oppia samanaikaisesti tarkastelemaan muuttuvaa ja monimutkaista työelämää analyyttisesti ja kokonaisvaltaisesti, tekemään ratkaisuehdotuksia työelämän olosuhteiden parantamiseksi sekä toimimaan ketterästi eri työtehtävissä. Tämä edellyttää konnektiivista pedagogiikkaa ja opetussuunnitelmien tiiviimpää työelämäläheisyyttä sekä teorian ja käytännön uudenlaista yhdistelemistä.
