Tässä artikkelissa tutkimme päiväkodin johtajien työn subjektivaatiota työn tehostamisen ja hallinnan näkökulmasta. Selvitämme, miten päiväkodin johtajat kuvaavat ja perustelevat suostumuksensa tuottamista heihin kohdistuneisiin tehokkuuspyrkimyksiin ja miten he uusintavat ja vastustavat heihin kohdistuvaa valtaa.
Tutkimuksen aineistona olivat eläytymistarinat (N=184), joita analysoitiin diskurssianalyysin
avulla. Eläytymistarinoissa johtajat kuvasivat toimintaansa tilanteessa, jossa heidän tuli perustaa uusi lapsiryhmä päiväkotiin, jossa ei ollut tähän tarkoituksenmukaisia tiloja. Analyysin perusteella hahmottui kolme asennepositiota: toteuttajat, kieltäytyjät ja kyseenalaistajat. Keskeiseksi kaikissa ryhmissä jäsentyi johtajien pyrkimys vakuuttaa oma ammatillinen toiminta riippumatta toiminnan lopputuloksesta. Tuloksemme kuvastavat johtajien jännitteistä suhdetta vastarinnan ja hallinnan sekä vapauden ja säätelyn
välillä, kun he pyrkivät säilyttämään työn hallinnan itsellään. Johtajan asemoitumisen kautta
päiväkotiin suodattuu normeja, jotka muotoilevat varhaiskasvatuksen arvoperustaa ja vaikuttavat edelleen henkilöstöön ja lapsiin. Tästä syystä pohdimme artikkelin lopuksi mahdollisuuksia rakentaa päiväkoteihin tilaa kriittiselle ajattelulle ja reflektiolle, joka ei kiinnity uusliberalistiseen talousrationaliteettiin.
