Artikkeli tarkastelee eläinkysymyksen asemaa suomalaisessa julkishallinnossa ja analysoi sen institutionalisoitumista hyödyntäen isomorfismin käsitettä. Tavoitteena on selvittää, miten eläimiin liittyvät vastuut jakautuvat hallinnon tasoilla, miten eläinkysymyksen asema vertautuu ympäristökysymykseen ja mitkä institutionaaliset tekijät vaikuttavat eläinlähtöisen politiikan ja eläinhallinnan asemaan hallinnon rakenteissa.
Aineisto koostuu sääntelydokumenteista ja asiantuntijahaastatteluista. Dokumenteista laadittiin tehtävänjakoa ja ohjaussuhteita havainnollistavia kuvioita, ja haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tulokset viittaavat siihen, että eläinlähtöisten arvojen heikko institutionalisoituminen ylläpitää hajanaista hallintorakennetta ja vaikeuttaa johdonmukaista politiikkakehitystä. Eläinkysymys jää useimmiten ympäristöhallinnon varjoon. Vahvempi asema voisi rakentua omana politiikan alanaan tai eläinlähtöisyyden integroimisella vakiintuneisiin hallinnonaloihin.
