Harkintavalta on keskeisessä roolissa lastensuojelun sosiaalityössä, jossa päätökset vaikuttavat merkittävästi lasten ja perheiden elämään. Tämä kartoittava kirjallisuuskatsaus tarkastelee sosiaalityöntekijän harkintavallan rakentumista aiemman tutkimuksen perusteella. Aineistona on 42 vertaisarvioitua artikkelia, joiden analyysi jäsentää harkintavallan kolmeen toisiinsa limittyvään ulottuvuuteen: rakenteellisiin ehtoihin, ammatillisiin käytäntöihin ja harkintavallan seurauksiin. Rakenteelliset tekijät, kuten managerialismi, standardointi, resurssipaineet ja poliittinen ohjaus, määrittävät harkintavallan rajat ja toimintaympäristön, kun taas ammatilliset arvot, tiimityö, vuorovaikutus ja työn emotionaaliset vaatimukset muovaavat harkintavallan käyttämistä. Harkintavallan seuraukset näkyvät sekä päätösten eettisyydessä ja yhdenvertaisuudessa että sosiaalityöntekijöiden kokemassa vastuussa. Teoreettisesti artikkeli jäsentää lastensuojelun harkintavallan erityiseksi kontekstiksi sekä syventää ymmärrystä harkintavallan merkityksestä lapsen oikeuksien toteutumiselle, yhdenvertaisuudelle ja hallinnon legitimiteetille. Harkintavallan käyttäminen ei ole ainoastaan päätöksentekoa, vaan jatkuvaa arviointia, tasapainoilua ja vastuun kantoa tilanteissa, joissa lapsen etu on keskiössä. Kestävä harkintavallan käyttö edellyttää kollektiivisia ja reflektiivisiä toimintatapoja sekä rakenteita ja johtamista, jotka tukevat ammatillista autonomiaa, selkeää vastuunjakoa ja lapsen oikeuksien toteutumista.
