Selvityshenkilöt uudella vuosituhannella
Tutkimus selvityshenkilöinstituution piirteistä ja muutostrendeistä 1990-luvulta nykypäivään
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan selvityshenkilöiden
käytön piirteitä ja siinä tapahtuneita muutoksia
julkishallinnossa. Selvityshenkilöiden käyttäminen laajapohjaisen komiteavalmistelun tilalla
ja ohessa yleistyi Suomessa vasta 1990-luvulla. Tutkimus perustuu määrälliseen aineistoon
vuosina 2000–14 toimineista selvityshenkilöistä. Sen perusteella todetaan, että 2000-luvulla
selvityshenkilöiden käyttö on ”normalisoitunut”
ja vakiintunut miltei kaikissa ministeriöissä mitä moninaisimpien tehtävien suorittamiseksi.
Instituutiona selvityshenkilöys on myös muuntunut uusien käyttötapojen myötä: sen sisälle on
syntynyt uusia alalajeja, hankkeet ovat ajallisesti
pidentyneet ja selvityshenkilöiden tehtäväkenttä on ”mataloitunut” 1990-lukuun verrattuna.
Uusinstitutionalistisesta näkökulmasta katsottuna selvityshenkilöinstituution muutosta voi
kuvata ennen kaikkea konversion käsitteellä,
missä vanhaa instituutiota aktiivisesti sovelletaan uusiin tarkoitusperiin. Sääntelemätön ja täten joustava selvityshenkilöys on tässä oiva työkalu, joka on vaikeuksitta sopeutettavissa hallinnon ja päätöksentekijöiden uusiin ja vaihtuviin
tarpeisiin. Ongelmaksi tulee, millaisia pulmia
tämä voi tuottaa demokratianäkökulmasta silloin, kun on hallinnon ydintehtäviä ”ulkoistetaan” selvityshenkilöille.
