"Tee työtäs laulellen" Laulamisen situationaalisuus varhaiskasvatuksen ammattilaisen työssä
Avainsanat:
laulaminen, formaali varhaiskasvatus, situationaalisuus, YK:n lapsen oikeudetAbstrakti
Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä varhaiskasvatuksen ammattilaisen laulamisen situaatioista suomalaisessa formaalissa varhaiskasvatuksessa. Tutkimus kohdentuu formaalin varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin laulamisen mahdollistajana, Rauhalan holistiseen ihmiskäsitykseen, laulamisen hyvinvointivaikutuksiin ja YK:n lapsen oikeuksiin. Sekä varhaiskasvatuksen ammattiin valmistavissa koulutuksissa, että varhaiskasvatuksessa on todettu vaihtelua laulamisen määrässä ja kehittämisessä. Vokaalinen minäkuva, eli tietoinen käsitys itsestä laulajana, syntyy siinä ympäristössä, missä ihminen elää. Vokaalinen minäkuva on suhteessa omaan itseen, tuntemuksiin, aikaan, tilaan, kehoon ja merkittävään Toiseen. Varhaiskasvatuksen ammattilaisen käsitys työssä laulamisestaan syntyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä, johon osallistui 312 varhaiskasvatuksen ammattilaista. Hermeneuttis-fenomenologisella tutkimusmenetelmällä tutkijoiden esiymmärryksen ja teoriataustan vuoropuheluna muodostettiin työssä laulamisen situationaalisuuden viisi teemaa. Tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin lapsilähtöisen päivän rakentuminen, kokemus laulutaidosta ja muiden kannustus ovat mahdollistamassa varhaiskasvatuksen ammattilaisen laulamista. Työssä laulamisen esteinä näyttäytyvät kokemus laulutaidon puutteesta, laulamisesta aiheutuvat epäsuotuisat tuntemukset ja toisten aikuisten negatiivinen suhtautuminen.
