Aineenopettajan uudistuva työ inklusiivisessa yläkoulussa – itseorganisoitumisen näkökulma
Avainsanat:
aineenopettajat, etnografia, inkluusio, itseorganisoituminen, muutos, systeeminen, yläkouluAbstrakti
Tämä tutkimus tuo esille vähemmän tutkitun näkökulman inkluusiosta kouluyhteisön ja opettajien ammatillisen uudistumisen itseorganisoituvana prosessina. Tutkimus selvittää, miten aineenopettajat kuvaavat inkluusiota yläkoulussa (perusopetuksen vuosiluokilla 7.–9.) ja millaista opettajan työn muutosta sekä ammatillista uudistumista se heiltä edellyttää. Tutkimus toteutettiin kouluetnografiana suuren suomalaisen kaupungin kahdessa noin 400 oppilaan yläkoulussa, ja siihen osallistui 38 aineenopettajaa. Aineisto koostui opettajahaastatteluista ja etnografisista kenttämuistiinpanoista, ja se analysoitiin aineisto- ja teorialähtöisesti soveltaen itseorganisoitumisen viitekehystä. Tulokseksi kiteytyi kolme itseorganisoitumisen ulottuvuutta inkluusiota tavoiteltaessa: 1) hämmennys ja epävarmuus, 2) hyvien käytäntöjen jakaminen ja 3) inkluusio valintana yhdessä uusien käytäntöjen kanssa. Tulosten perusteella inklusiivinen koulu edellyttää kouluyhteisöjen sitoutumista vuorovaikutteisiin itseorganisoitumisen prosesseihin, jotka puolestaan tukevat aineenopettajan työnkuvan uudistumista. Muutoksia tarvitaan myös säädöstasoisiin opettajan kelpoisuusehtoihin ja opettajan pedagogisten opintojen sisältöihin.
