Tavoitteet ja huolet koronapandemian aikana: Perfektionistiset taipumukset opiskelustressin ja siitä selviämisen selittäjänä
DOI:
https://doi.org/10.33348/kvt.130129Avainsanat:
etäopiskelu, hallintakeinot, henkilösuuntautunut lähestymistapa, korkeakoulu, koronapandemia, perfektionismi, stressiAbstrakti
Selvitämme koronapandemian alussa yliopisto-opiskelijoiden (N=737) etäopetukseen siirtymisen seurauksena kokemaa stressiä, heidän soveltamiaan hallintakeinoja ja opiskelun aiheuttamasta kuormituksesta palautumista. Lisäksi selvitämme erilaisten perfektionististen pyrkimysten ja huolten painotuksien (perfektionismiprofiilien) yhteyksiä näihin kokemuksiin. Opiskelijat vastasivat sähköiseen kyselyyn touko–kesäkuussa 2020. Keskimäärin opiskelijat kokivat enemmän haastestressiä kuin haittastressiä. Tyypillisimmät hallintakeinot olivat hyväksyminen ja myönteinen tulkinta, kun taas muiden tukeen ja apuun turvauduttiin vähiten. Havaitsimme eroja näissä kuitenkin suhteessa latentin profiilianalyysin avulla tunnistettuihin neljään ryhmään: kunnianhimoiset (36 %), perfektionistit (25 %), ei-perfektionistit (24 %) ja huolestuneet (15 %). Huolia korostavat ryhmät (perfektionistit ja huolestuneet) kokivat stressiä enemmän kuin muut. Korkeita tavoitteita korostavat ryhmät (kunnianhimoiset ja perfektionistit) suosivat hallintakeinoista suunnitelmallista toimintaa. Perfektionistit arvioivat palautuvansa kuormituksesta muita heikommin. Tulostemme mukaan tavoitteita ja niiden saavuttamista koskevat erilaiset painotukset ovat yhteydessä koronapandemian aiheuttaman poikkeustilanteen stressikokemuksiin. Etenkin kovien tavoitteiden ja niitä koskevien huolten yhdistelmä vaikuttaisi riskiltä hyvinvoinnille. Yliopistoissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, minkälaista tukea opiskelijoille tarjotaan tavoitteiden asettamiseen, omiin suorituksiin suhtautumiseen ja jaksamiseen.
Lähdeviitteet
https://doi.org/10.1016/j.paid.2017.07.012
https://doi.org/10.1371/journal.pone.0255041
https://doi.org/10.1002/job.541
https://doi.org/10.1093/pan/mph001
https://doi.org/10.1207/s15327558ijbm0401_6
https://doi.org/10.1146/annurev.psych.093008.100352
https://doi.org/10.1037/0022-3514.56.2.267
https://doi.org/10.1037/0021-9010.85.1.65
https://doi.org/10.1037/0022-0167.47.4.437
https://doi.org/10.1371/journal.pone.0236337
https://doi.org/10.1037/a0039136
https://doi.org/10.1007/BF01172967
https://doi.org/10.1016/j.paid.2009.11.031
https://doi.org/10.1037/0022-3514.60.3.456
https://doi.org/10.1080/01443410.2022.2135686
https://doi.org/10.1002/smi.2557
https://doi.org/10.1007/s00787-022-02060-0
https://doi.org/10.1016/j.lindif.2017.06.004
https://doi.org/10.1016/j.lindif.2019.101813
https://doi.org/10.1037/0021-9010.89.5.883
https://doi.org/10.1093/biomet/88.3.767
https://doi.org/10.1146/annurev-clinpsy-032813-153700
https://doi.org/10.1016/B978-0-08-097086-8.26009-1
https://doi.org/10.1007/s10902-017-9878-6
https://doi.org/10.1002/job.2412
https://doi.org/10.5539/jedp.v10n2p57
https://doi.org/10.1037/0022-0167.50.3.362
https://doi.org/10.1037/0022-0167.54.1.72
https://doi.org/10.1037/a0022482
https://doi.org/10.1080/00223891.2013.838172
https://doi.org/10.1080/07481756.2002.12069046
https://doi.org/10.1080/10615806.2014.931378
https://doi.org/10.1016/j.paid.2012.04.003
https://doi.org/10.1037/1076-8998.12.3.204
https://doi.org/10.1177/0149206319864153
https://doi.org/10.1207/s15327957pspr1004_2
https://doi.org/10.1016/j.paid.2006.10.015
https://doi.org/10.1016/j.paid.2019.07.005
https://doi.org/10.1002/pits.22444
https://doi.org/10.33348/kvt.111445
https://doi.org/10.33348/kvt.122723
https://doi.org/10.1016/j.paid.2006.10.006
