Kiistelty oppivelvollisuus
Avainsanat:
kansakoulu, oppivelvollisuus, koulutuspolitiikka, peruskoulu, yhdenvertaisuus, koulutusmahdollisuudet, toisen asteen koulutusAbstrakti
Oppivelvollisuuslaki säädettiin vuonna 1921 antamaan 7–12-vuotiaille lapsille perhetaustasta ja asuinalueesta riippumaton oikeus opetukseen ja velvollisuus nauttia sitä. Vuonna 1968 säädetty peruskoulu-uudistus laajensi oppivelvollisuuden 16-vuotiaisiin asti. Vuonna 2020 eduskunta päätti ulottaa oppivelvollisuuden aina 18-vuotiaisiin asti. Oppivelvollisuus on vuosien 1920, 1968 ja 2020 eduskuntakeskusteluissa ollut yhteisen tahdon kohde mutta samalla myös koetus. Yhteiskunnallisten ja pedagogisten aatteiden törmäykset ovat tulkittavissa valtiopäiväasiakirjoista ja aikalaisteksteistä. Vuonna 1920 elettiin sisällissodan jälkitunnelmissa ja sekä oikeiston että vasemmiston laidoilla epäiltiin koko kansan yhteisen ja yhtäläisen koulutuksen suotavuutta. Oikeiston vanhoillinen siipi pelkäsi liian opin johtavan yhteiskunnalle vaarallisten aatteiden omaksumiseen, ja jyrkin vasemmisto puolestaan kavahti kansakouluopetuksen yksipuolista kristillis-isänmaallista arvopohjaa. Oppivelvollisuus toteutui lähinnä Kansallisen Edistyspuolueen ja Maalaisliiton muodostaman keskustan ponnistuksen ansiosta. Oppositio liitätti lakiin varauksia, joiden takia syrjäseuduilla asuvat ja tarpeiltaan erityiset lapset voitiin jättää vaille koulunkäyntimahdollisuutta, ja oppivelvollisuusiän jälkeisille kahdelle ikäluokalle säädetyt jatkoluokat jäivät maaseutukunnissa usein toteuttamatta. Peruskoulun puitelaki vuonna 1968 korjasi koulutuksen yhdenvertaisuuteen liittyviä puutteita ja laajensi oppivelvollisuutta kolmella ikävuodella. Vuonna 2020 säädetty laki laajensi oppivelvollisuutta edelleen kahdella vuodella. Laajennukset kohtasivat eduskunnassa pelkoja ja odotuksia, jotka olivat paljolti kaikuja 1920-luvun alun ja 1960-luvun lopun koulutuspoliittisista keskusteluista
