Oppikouluun vai ei? Muistoja oppikouluun siirtymisestä 1920-1970-lukujen Suomessa

Kirjoittajat

• Pauli Arola

Avainsanat:

Oppikoulu, Kouluhistoria, Minun koulumuistoni -hanke, Oppikouluun siirtyminen

Abstrakti

Artikkeli perustuu vuonna 2013 toteutettuun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran Minun koulumuistoni -keräykseen. Siinä tutkitaan, miten 1920–1970-luvuilla oppikoulua käyneet tai sen ulkopuolelle jääneet muistelijat kertovat oppikouluun siirtymisestä. Keruuaineistosta poimitaan tarkastelun kohteeksi 138 kertomusta, joissa viitataan oppikouluun. Menetelmänä on aineistolähtöinen vertailu, jonka tukena käytetään muistelma- ja elämäkertakirjallisuutta. Vertailun pohjalta tulkitaan muistelussa ilmeneviä kokemuksia ja niiden eroja.

Artikkelissa osoitetaan, että muistelijat kokevat oppikouluun pyrkimisen merkittävänä yhteiskunnallisena rajana. Kouluun pyrkimistä tukivat vanhempien lisäksi kansakoulunopettajat. Äidit puolustivat varsinkin tyttöjen kouluttamista, johon isät suhtautuivat varauksellisemmin. Siirtyminen oppikouluun merkitsi myös sopeutumista uudenlaiseen koulukulttuuriin.

Muistelijat pohtivat myös oppikoulun ulkopuolelle jäämistä. Pohdintaan vaikuttavat syrjäseudulla asumisen lisäksi myöhemmät elämänvaiheet sekä sosiaalinen vertailu, joka heräsi, kun oppikoulun ulkopuolelle jääneet asuivat alueilla, joilla osa lapsista siirtyi oppikouluun, osa ei. Miespuoliset muistelijat selittävät oppikoulun ulkopuolelle jäämistä köyhyydellä ja naiset puuttuneilla opiskelumahdollisuuksilla. Vaikka toisen maailmansodan jälkeen oppikouluverkko tiheni ja koulunkäyntimahdollisuudet paranivat, muistelijat perustelevat oppikoulun ulkopuolelle jäämistä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ilmeisesti muistelijoiden vanhempien asenteet ja käsitykset koulunkäynnistä siirtyivät seuraavalle polvelle, joka omaksui ne mielipiteitä tarkemmin erittelemättä.

Suuret ikäluokat toivat oppikouluihin oppilastulvan ja ennen peruskoulun tuloa kilpailun oppilaspaikoista. Ainakin 1980-luvulle saakka osa oppikoulujen opettajista ja lasten vanhemmista halusi säilyttää jotain arvokkaaksi kokemastaan oppilaita valikoivasta oppikoulusta ja suhtautui kriittisesti peruskouluun sekä koulukulttuurin muuttumiseen.