Työläisperhe ja akateeminen sivistys 1970-luvun työväenkirjallisuuden kuvaamana
Avainsanat:
työväenkirjallisuus, työväenhistoria, perhehistoria, luokkatutkimus, oppikoulut, korkeakoulutusAbstrakti
1970-luvulla Suomessa julkaistiin runsaasti yhteiskuntakriittistä kaunokirjallisuutta, joka voidaan kategorisoida arkirealistisen työväenkirjallisuuden kattokäsitteen alle. Artikkelissa tätä kirjallisuusgenreä käytetään sosiaalihistoriallisen tutkimuksen lähdemateriaalina. Laadullisen sisällönanalyysin kohteena ovat realistikirjailijoiden tuottamat kuvat työläisperheen ja akateemisen sivistyksen suhteesta modernin koulutusyhteiskunnan syntyvaiheiden aikana (1950–70-luvuilla). Artikkelissa nostetaan esiin merkityssisältöjä, joita realistikirjailijat antavat koulusivistykselle akateemisesti orientoituneiden työläisnuorten sekä heidän vanhempiensa konteksteissa. Arkirealistisessa työväenkirjallisuudessa korostetaan lapsuudenkodin arvomaailman sekä taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen ratkaisevaa vaikutusta työläisnuorten koulutuspolkuihin. Vanhemman työläispolven näkökulmasta koulusivistys merkityksellistetään välinearvoa korostaen. Tällöin koulutus on ensisijaisesti väylä hankkia hyvä asema työmarkkinoilla. Samalla työläisvanhempien narratiiveissa korostuvat alemmuudentunne sekä häpeän, vieraantumisen ja pettymyksen kokemukset suhteessa akateemisesti koulutettuihin jälkeläisiinsä. Arkirealistisesta työväenkirjallisuudesta esiin nousevia merkityksiä verrataan artikkelin aikana aikaisemman, lähinnä muistitietoaineistoon perustuvan tutkimuksen kanssa.
