Tulevat artikkelit

  • Porin Karjarannan asuntomessualueen taidekilpailu (2019-04-30)
    Pia Mirjami Hovi-Assad FM

    Asuntomessuja on järjestetty Suomessa vuodesta 1970 lähes vuosittain. Vuonna 2018 asuntomessut järjestettiin Porin Karjarannan alueella. Jo messujen järjestelyn alkuvaiheessa mukaan suunnitteluprosessiin haluttiin ottaa kuvataiteilijoita. Tavoitteena oli, että yhdessä kaupunkisuunnittelijoiden kanssa taiteilijat kehittäisivät alueen asuin- ja elinympäristöä. Tätä tukemaan järjestettiin taidekilpailu Satakunnan alueen taiteilijoille. Tässä artikkelissa kohteenani on Karjarannan alueen suunnitteluprosessi. Tarkastelen sitä, toteutuiko Karjarannan taidekilpailun kautta yhteissuunnittelua, ja jos näin tapahtui, missä vaiheessa taide sisällytettiin suunnitteluprosessiin. Kyselyn avulla tutkin sitä, kuinka asukkaat suhtautuvat asiantuntijavetoiseen taidekilpailuun. Millaista julkista taidetta asukkaat tahtoisivat asumisympäristöönsä? Viittaan Tarja Kekäläisen, Laura Uimosen, Malcolm Milesin, Cher Kraus Knightin ja Sharon Zukinin julkista taidetta koskeviin teoriakeskusteluihin. Tutkimusmateriaalina olen käyttänyt kirjallista ja kuvamateriaalia Karjarannan taidekilpailusta sekä haastatteluja.

    Tutkimus osoittaa, että Karjarannan taidekilpailu edustaa Suomessa yleisesti käytettävää mallia siitä, kuinka julkisen taiteen suunnittelu ja kilpailut yleensä etenevät. Yhteissuunnittelu toteutui kilpailun työryhmän ja osallistuvien taiteilijoiden välillä. Kyselytutkimuksen tuloksen puolestaan osoittavat, että korkea osuus vastaajista kannattaa kansalaisten oikeutta ilmaista mielipiteensä taidekilpailuista. Vastaajat näkisivät asuinalueella mieluiten sellaista taidetta, joka viittaa alueen historiaan. Parhaimmillaan julkinen taide luo ainutkertaisen tarinan, joka tukee alueen identiteettiä.


    Avainsanat: julkinen taide, julkisen taiteen kilpailut, yhteissuunnittelu, asuntomessut, kaupunkisuunnittelu 


  • Esitetty vai eletty Naantali? (2019-04-30)
    Piia Pentti Turun yliopisto

    Tässä artikkelissa tarkastelen Naantalin kaupungin julkista historiakulttuuria. Analysoin Naantalin paikallishistoriaa ja avaan näkökulman siihen, miten ja miksi tätä historiaa käytetään. Pyrin esittelemään Naantalin historiakulttuurin erityispiirteitä sekä luomaan yleistettävissä olevan kuvan kuntien tavasta käyttää paikkakuntiin liittyvää historiatietoa ja menneisyysmielikuvia. Monet kunnat näyttäisivät Naantalin tavoin omaksuneen historiakulttuurinsa kertomusytimeksi paikallishistorian. Ongelmallista on, että kaupungin imagoa palvelemaan omaksuttu menneisyyden tulkinta ei riitä synnyttämään kuntalaisissa osallisuuskokemusta. Tällä on kuntien kannalta kulttuuripoliittisia seurauksia. Artikkelin lopussa esitän kulttuuriperinnön tutkimuksen näkökulmasta tilanteen tarkasteluun ja jatkotutkimukseen soveltuvia työkaluja.