Ulos tuulikaapista, kulttuuripolitiikka!
DOI:
https://doi.org/10.17409/kpt.70342Abstract
Tässä vuosikirjassa Anu Laukkanen, Anne Teikari ja Marjaana Colliander syventävät etäkonserttien tapausesimerkin kautta kriittisiä näkökulmia saavutettavuuteen. Artikkeli tarjoaa lukijalle pohdittavaksi muun muassa sen, onko kulttuurin saavutettavuus itse asiassa ”onnellisuusobjekti”, joka yhtäältä lupailee syrjäytysmisuhanalaisille figuureille osallisuutta yhteiskuntaan ja toisaalta tarjoilee kulttuuripalveluiden tuottajille itselleen antroposofista euforiakokemusta.
Sirkku Kotilaisen ja Satu Olkkosen artikkeli puolestaan avaa mahdollisuuksia tiedon yhteiseen tekemiseen, kun dokumenttiteatterin kautta käydään kanssatutkijuuten yhdessä nuorten kanssa. Artikkelissa nousee esiin muun muassa eräiden tukijärjestelmien kontrolloivuus, jolloin näennäisen voimavaraistavat keinot voivat kääntyä itseään vastaan. Yhdessä tarkasteltuna nämä artikkelit kutsuvat arvioimaan kriittisesti kulttuuripoliittisia ihmisenä ja kansalaisena olemisen reunaehtoja: mitkä tahot määrittelevät ja miten määrittyvät vaillinaisuus, tarvitsevuus tai kykeneväisyys kulttuurisen yhteisön jäseninä ja kansalaisina? Tunkeutuvatko kulttuuripolitiikan normaalit läpi moninaisuuden diskurssin verhoista? Tähän näkökulman antaa myös Katri Talaskiven puheenvuoro Suomessa uusien kielivähemmistöjen kirjailijoista.
Historiallinen näkökulma teknologisiin uutuuksiin kulttuuristen elämysten saavutettavuuden mahdollistajina antaa perspektiiviä aikamme digihuumaan. Aleksi Lohtajan ja Taneli Viitahuhdan luenta Walter Benjaminin ajatuksista taideteoksen uusinnettavuudesta paitsi tuottaa uutta näkökulmaa Benjamin-tutkimukseen myös tarjoaa analyyttista syvyyttä esteettisten kokemusten ja niiden välittämisen ymmärtämiseen. Herääkin kysymys, miten teknologiset mahdollisuudet tässä ajassa oikeastaan kohtaavat kulttuuritoimintojen käyttäjät, osallistujat. Tuottavatko ne läpinäkyvyyttä yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin vai pelkästään hymynaama-mittareita tuulikaappeihin?
