Tulisen järven rannalla
Elokuvien käyttöönotto suomalaisessa raittiustyössä 1920- ja 1930-luvuilla
Abstrakti
1920-luvulla suomalaisessa raittiuslehdistössä noteerattiin tapa, jolla ulkomaalaiset raittiusyhdistykset olivat menestyksekkäästi hyödyntäneet elokuvia valistustyössään. Elokuvien potentiaali raittiustyön modernisoimisen välineenä kiinnosti myös suomalaisia raittiusyhdistyksiä, joiden järjestämät raittiustapahtumat eivät osallistujakadosta päätellen kiinnostaneet ihmisiä. Taloudellisten resurssien puute esti omien raittiuselokuvien valmistamisen, joten raittiusyhdistykset hankkivat ensimmäiset elokuvansa ulkomailta. Elokuvakopiot kiersivät raittiusyhdistysten puhujien mukana paikkakunnalta toiselle ja niitä mainostettiin paikallislehdissä raittiustapahtumien vetonauloina.
Ulkomailta tuodut elokuvat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan: fiktiivisiin melodraamaelokuviin ja tieteellisiin opetuselokuviin. Melodraamaelokuvat kuvasivat alkoholinkäytön haittoja, kun taas opetuselokuvat esittelivät informatiiviseen sävyyn tieteellisen alkoholitutkimuksen tuloksia. Ulkomaalaisista elokuvista ei ole saatavilla katselukopioita, joten tutkimuksessa on hyödynnetty ei-elokuvallisia lähteitä. Elokuvien sisältöä ja esityskontekstia koskevat tiedot ovat peräisin 1920- ja 1930-luvuilla julkaistuista sanoma- ja aikakauslehdistä.
Kotimaisten raittiusaiheisten lyhytelokuvien valmistaminen tuli mahdolliseksi 1930-luvulla, jolloin raittiusyhdistykset tekivät omaa toimintaansa esitteleviä elokuvia, joita kuvattiin erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Vuonna 1937 Suomi-Filmi Oy julkaisi Risto Orkon ohjaaman pitkän näytelmäelokuvan Ja alla oli tulinen järvi, jonka valmistaminen rahoitettiin eduskunnan raittiustyötä varten myöntämällä määrärahalla. Ja alla oli tulinen järvi oli ensimmäinen Suomessa valmistettu pitkä kokoillan elokuva, joka syntyi raittiusliikkeen myötävaikutuksella. Elokuvien esittämisellä ja katsomisella raittiuden ja valistuksen kontekstissa on pidempi perinne, josta ei ole julkaistu aikaisempaa tutkimusta.
Avainsanat: kieltolaki, raittiustyö, valistuselokuvat, melodraama, alkoholismi
On the Fiery Lake: Films and the Finnish Temperance Movement in the 1920s and 1930s
In the 1920s Finnish temperance associations were searching for efficient ways to modernise their methods of educating the public about the dangers of alcohol consumption and the benefits of abstinence. The need for new ideas was dire. As participation in events organized by local temperance activists and associations waned the associations turned to film, which had been established to draw crowds aboard. Due to a lack of funds the associations were not able to produce their own films. The imported were shown across the country, and they were marketed as exciting highlights of educational events.
The imported films can be roughly separated to two categories: fictive melodramas and educational films. While the former discouraged drinking by displaying shocking scenarios, the latter formally presented the results of latest scientific research in an informative manner. Due to a lack of available copies, the contents of the films from this period must be interpreted from written sources, namely print.
By the 1930s, Finnish temperance associations had the means to produce their own films. They began by documenting their own activities. In 1937, Suomi-Filmi Oy released Ja alla oli tulinen järvi (“And underneath lay a fiery lake”), a full-length feature film directed by Risto Orko. The production was funded by the annual budget delegated for temperance-furthering causes. It was the first Finnish film collaboration with a temperance movement. There is, however, a longer and previously unstudied tradition in showing and watching films in the context of temperance education.
Keywords: prohibition, sobriety, temperance, educational films, melodrama, alcoholism
