Puhumalla hallitseminen. Vahvan johtajuuden ilmentyminen Kekkosen radiopuheissa 1937–1967

Kirjoittajat

• Jukka-Pekka Puro Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23994/lk.58877

Avainsanat:

Urho Kekkonen, radiopuheet, radioretoriikka, poliittinen retoriikka

Abstrakti

Leadership through Speeches. The Manifestations of Strong Leadership in Kekkonen’s Radio Speeches of the Years 1937–1967

Presidential radio speeches, as they were broadcast in Finland from the 1930s to the 1960s, were an integral part of Urho Kekkonen's political leadership and his position as the head of the state. In this article, Kekkonen’s speeches are divided into three genres: memorial speeches, New Year’s speeches, and foreign policy speeches. Each speech genre can be interpreted to avail various political ambitions and the political objectives strengthened during the time. In his first national radio speeches, Kekkonen was moderate and restraint, but during the 1950s the speeches became persuasive and eloquent. In Kekkonen’s most famous speeches of the 1960s, he applied diverse techniques of classic rhetoric aiming at strong rhetorical leadership. The 34 speeches, discussed in this article, are analyzed from the perspectives of neo-classical and generic rhetorical criticism.


Puhumalla hallitseminen. Vahvan johtajuuden ilmentyminen Kekkosen radiopuheissa vuosina 1937–1967
 
Tarkastelen tässä artikkelissa Urho Kaleva Kekkosen vuosina 1937–1967 pitämiä radiopuheita. Radiopuheet olivat kiinteä osa Kekkosen poliittista johtajuutta ja hänen asemaansa valtionpäämiehenä. Puheet jaetaan artikkelissa kolmeen lajityyppiin: muistopuheisiin, uudenvuodenpuheisiin ja turvallisuuspuheisiin. Jokaisella lajityypillä voi tulkita olleen omat poliittiset tavoitteensa. Lajityyppien sisällä on paljon vaihtelua: Kekkosen radioretoriikkaa leimaa etenkin tarkastelujakson alkupuolella maltillisuus ja pidättyväisyys, mutta joissain 1960-luvun ulko- ja turvallisuuspoliittisissa puheissa voidaan havaita lähinnä uskonnolliselle retoriikalle ominaista hurmoshenkisyyttä. Kekkosta voidaan pitää monellakin tapaa klassisena poliittisena reettorina. Hän tunsi ja hallitsi monipuolisesti retoriikan tekniikoita eikä kavahtanut – kuten retorinen analyysi etenkin niin kutsuttujen yöpakkas- ja noottikriisipuheiden yhteydessä osoittaa – kovien tekniikoiden käyttämistä poliittisissa ristiriitatilanteissa.