Monty Pythonin komedia vastaelokuvana
Abstrakti
Monty Pythonin komedia vastaelokuvana
Englantilainen elokuvateoreetikko Peter Wollen lanseerasi vuonna 1972 termin ”vastaelokuva” kuvaamaan Jean-Luc Godardin elokuvaa suhteessa valtavirran (eli Hollywoodin) elokuvaan. Vastaelokuva muistuttaa jatkuvasti katsojaa siitä, että tämä katsoo elokuvaa konstruoituna tekstinä, ei elokuvallisuutensa häivyttävänä ”todellisuutena”, kuten Hollywood-elokuvassa. Artikkelissa Wollenin käsitettä sovelletaan Monty Pythonin komediaan, jossa on vahvat vastaelokuvalliset piirteensä. Huomionarvoisaa on, että Monty Pythonin median roolia korostava komedia ja vastaelokuvakeskustelu olivat samanaikaisia ilmiöitä. Ne ilmentävät 1960–1970-lukujen elokuvaesteettistä ja -kerronnallista ajattelua.
Monty Python sekä parodioi uuden aallon elokuvaa ja taide-elokuvaa ylipäätään televisiosarjassaan Monty Pythonin lentävä sirkus (Monty Python’s Flyng Circus, Iso-Britannia 1969–1974) että otti siitä vaikutteita omiin kokoillanelokuviinsa. Artikkelissa analysoidaan Lentävän sirkuksen sketsejä sekä ryhmän toista elokuvaa Hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, Iso-Britannia 1975) komediana, jossa on vastaava tavoite kuin vastaelokuvalla: katsojan tietoisena pitäminen ja tämän samastumisen estäminen. Tärkeä ero kuitenkin on, että vastaelokuvasta poiketen Monty Python on komediaa. Tämän vuoksi artikkelissa Wollenin teoreettista vastaelokuvan typologiaa (1982) sovelletaan komediaan viimeksi mainitun erityispiirteet huomioiden.
Monty Python’s Comedy as Counter-Cinema
In 1972, English film theorist Peter Wollen launched the term “counter-cinema” to describe films of Jean-Luc Godard, which Wollen saw as oppositional to the mainstream cinema of Hollywood. The key idea in counter-cinema is that it constantly reminds the spectator that (s)he is watching a film as a constructed representation, not as cinematic “reality”, which is the objective of mainstream cinema. In the article, Wollen’s arguments are applied in an analysis of Monty Python’s comedy, which has a strong counter-cinematic style to it. It is notable that Monty Python’s comedy and the discussion on counter-cinema were contemporaneous phenomena.
Monty Python parodied New Wave, and Art Cinema in general, in their sketch comedy series Monty Python’s Flying Circus (UK 1969–1974). However, as they became filmmakers, they were also highly influenced by Art Cinema. The article analyses sketches of the Flying Circus and the feature film Monty Python and the Holy Grail (UK 1975), the most counter-cinematic of troupe’s films, as comedies with parallel objectives to counter-cinema: keeping the spectator conscious of the constructed world on screen, and thus preventing identification with it. However, it is crucial to understand that there is a key difference, too: unlike counter-cinema, Monty Python is comedy. Hence, Wollen’s later typology of counter-cinema (1982) is applied to Monty Python with regard to that important difference.
