Paikalliskirkko presidentin ponnesta?

Petro Porošenkon diskurssi Ukrainan kansallisesta ortodoksisesta kirkosta 2018

Kirjoittajat

• Nico Lamminparras https://orcid.org/0009-0008-7321-0494

DOI:

https://doi.org/10.61560/ortodoksia.137218

Avainsanat:

Ukraina, Petro Poroshenko, Ukrainan ortodoksinen kirkko, diskurssianalyysi

Abstrakti

Vuosi 2018 muodostui käänteentekeväksi Ukrainan ortodoksisuudelle. Presidentti Porošenkolla oli tapahtumissa merkittävä rooli: hän anoi ja argumentoi autokefaliaa, kirkon täyttä itsenäisyyttä. Uusi paikalliskirkko yhdistyi vuonna 2019 Kiovan patriarkaatista ja Ukrainan autokefaalisista ortodokseista. Moskovan patriarkaatin alainen kirkko tuomitsi presidentin toimet hengellisyyden politisointina ja peräänkuulutti kanonista oikeutta.

Yhteiskunnallista kehitystä ja sanavalintoja korostavan diskurssianalyysin avulla selvitän, miten Porošenko perusteli paikalliskirkkoa, millaisin toimin hän sitä edisti ja miten poliittinen tilanne vaikutti asiassa. Analyysissäni kieli ei vain kuvaa ilmiötä, vaan esittää siitä jopa tarkoitushakuisen mukaelman. Aineiston tämän vuorovaikutuksen tarkasteluun muodostavat Porošenkon kirkolliset julkitulot 2018.

Vaaleihin 2019 tähyävä Porošenko nosti autokefalian maan kohtalonkysymykseksi keväällä 2018. Porošenkon mukaan autokefalia torjuisi Venäjän vaikutuksen ja vahvistaisi Ukrainan itsenäisyyttä. Aktiivisuutensa vuoksi presidentin täytyi silti vakuutella sekä prosessin epäpoliittisuutta että valtion neutraliteettia. Paradoksaalisesti aie koski yksin tietä Kaikkivallan luo – mutta siitä piti tulla kansallinen.

Lähdeviitteet

Borţun, Dumitru & Săvulescu, Silvia (2009). Analiza discursului public. Bucureşti: Școala Naţională de Studii Politice și Administrative (SNSPA).

Damaskinos, Ksenofontoslainen (2020). Vuosien 2018–2019 kanoniset kiistat Ukrainan autokefaalisen ortodoksisen kirkon muodostamisessa. Teologinen Aikakauskirja 125:2, 133–149.

Denysenko, Nicholas (2018). The Orthodox Church in Ukraine: A Century of Separation. DeKalb: North Illinois University Press.

Eskola, Jari & Suoranta, Juha (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.

Fairclough, Norman (1992). Discourse and Social Change. Cambridge: Polity Press.

Hosking, Geoffrey (1997). Russia: People and Empire 1552–1917. Cambridge (Ma): Harvard University Press.

Hudson, Victoria (2018). The Ukrainian Orthodox Church of the Moscow Patriarchate as a Potential ‘Tool’ of Russian Soft Power in the Wake of Ukraine’s 2013 Euromaidan. Europe-Asia Studies, 70:9, 1355–1380. https://doi.org/10.1080/09668136.2018.1536780

Hurskainen, Heta (2020). Ukrainan tilanne ekumeenisen osallistumisen valossa 1991–2019. Teologinen Aikakauskirja 125:2, 150–166.

Hurskainen, Heta & Laitila Teuvo (2023). Ukraina on meidän! Kirkot ja politiikka Ukrainan ja Venäjän suhteissa. Helsinki: Gaudeamus.

Еленский, Виктор (2013). Украинское православие и украинский проект. Teoksessa [toim. ei mainittu], Pro et Contra, Том 17, № 3–4 (май-август 2013). Washington D.C.: Carnegie Endowment for International Peace, 27–44.

Ketola, Mikko (2020). Ukrainan kreikkalaiskatolisten tie 2014–2019. Teologinen Aikakauskirja 125:2, 118–132.

Ketola, Mikko (2016). Ukrainan kirkot 2000-luvun kriiseissä. Teologinen Aikakauskirja 121:4, 361–369.

Ketola, Mikko (1995). Ukrainan kirkkokunnat neuvostoajan jälkeisessä murroksessa 1991–1993. Ortodoksia 44, 141–167.

Ketola, Mikko (1991). Länsi-Ukrainan uniaattikysymys uskontopoliittisena ja ekumeenisena ongelmana. Ortodoksia 41, 164–176.

Kuzio, Taras (1997). Ukraine under Kuchma. Political Reform, Economic Transformation and Security Policy in Independent Ukraine. Basingstoke, Hampshire and London: MacMillan Press LTD.

Лайдинен Эйнар & Веригин, Сергей (2004). Финская разведка против Советской России. Специальные службы Финляндии и их разведывательная деятельность на Северо-Западе России (1918–1939 гг.). Петрозаводск: Компания РИФ.

Laitila, Teuvo (2020). Sadan vuoden itsenäisyys: Tie ortodoksiseen kirkkoon Ukrainassa. Teologinen Aikakauskirja 125:2, 101–117.

Laitila, Teuvo (2010). Ukrainan ortodoksiset kirkot. Teoksessa Maija Turunen (toim.), Kirkot ja uskonnot itäisessä Euroopassa. Helsinki: Edita Publishing, 328–342.

Laitila, Teuvo (1994). Sekasorrosta sortoon? Ortodoksian sisäisiä ongelmia Ukrainassa. Teologinen Aikakauskirja 99, 528–531.

Lamminparras, Nico (2019). Kristuksen viitan repijät Kiovan kastelähteellä. Kiista Ukrainan kansallisesta kirkosta. Teoksessa Timo Kapanen & Nico Lamminparras (toim.), Aatteiden ja herätysten virrassa. Suomen Kirkkohistoriallisen seuran Toimituksia 239. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallinen seura, 243–279.

Lamminparras, Nico (2018). Valtapeliä vähemmistöasialla. Unkarin, Romanian ja Ukrainan kielisota 2017–2018. Teoksessa Juha Mäkinen (toim.), Tiede ja ase, Vol 2018, No. 76. Helsinki: Suomen Sotatieteellinen seura, 54–72.

Lamminparras, Nico (2015). Vain valtaklikki vaihtui. Ukraina 2014–2015. Sotilasaikakauslehti 90:9, 16–19.

Малков, Георгий (2006). Контрреволюция духа. Святая Русь и возрождение России (церковно-политические очерки). Москва: Белый берег.

Merlo, Simona (2019). L’ortodossia ucraina: verso l’unità o la frantumazione? Teoksessa Andrea Franco e Oleg Rumyantsev (a cura di). Eurasiatica, 14 L’Ucraina alla ricerca dell’equilibrio. Sfide storiche, linguistiche e culturali da Porošenko a Zelens’kyj. Venezia: Edizioni Ca’ Foscari, 189–198.

Metso, Pekka (2015). Kansalliset ortodoksiset kirkot ja diaspora. Teologia.fi, 19.5.2015. https://teologia.fi/2015/05/kansalliset-ortodoksiset-kirkot-ja-diaspora/. Luettu 25.9.2023.

Naydenova, Natalia (2016). Holy Rus. (Re)constructing of Russia’s civilizational identity. Teoksessa Slavonica, 21:1–2. London: Taylor & Francis, 37–48.

Pachlovska, Oxana (2009). Finis Europae Contemporary Ukraine’s Conflicting Inheritances from the Humanistic “West” and the Byzantine “East” (A Triptych). Teoksessa Larissa M.L. Zaleska Onyskevych & Maria G. Rewakowicz (eds.), Contemporary Ukraine on the Cultural Map of Europe. New York: Shevchenko Scientific Society, 40–68.

Pilipenko, Viktor & Kasjanov, Georgi (1997). Ukrainan historia. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen instituutti.

Puleri, Marco (2019). La ‘questione russa’ nel dibattito intellettuale e politico dell’Ucraina del post-Majdan. Teoksessa Andrea Franco e Oleg Rumyantsev (a cura di). Eurasiatica, 14 L’Ucraina alla ricerca dell’equilibrio. Sfide storiche, linguistiche e culturali da Porošenko a Zelens’kyj. Venezia: Edizioni Ca’ Foscari, 139–150.

Remy, Johannes (2015). Ukrainan historia. Helsinki: Gaudeamus.

Riabchuk, Mykola (2009). Cultural Fault Lines and Political Divisions: The Legacy of History in Contemporary Ukraine. Teoksessa Larissa M.L. Zaleska Onyskevych & Maria G. Rewakowicz (toim.), Contemporary Ukraine on the Cultural Map of Europe. New York: Shevchenko Scientific Society, 18–28.

Shestopalets, Denys (2020). Church and State in Ukraine after the Euromaidan: President Poroshenko’s Discourse on Religion, 2014–2018. Politics and religion 13:1, 150–179. https://doi.org/10.1017/S1755048319000221

Shlikhta, Natalia (2016). Eastern Christian Churches Between State and Society: An Overview of the Religious Landscape in Ukraine (1989–2014). Kyiv-Mohyla Humanities Journal 3, 123–142. https://doi.org/10.18523/kmhj73945.2016-3.123-142

Suslov, Mihail (2014). ”Holy Rus”. The geopolitical imagination in the contemporary Russian Orthodox Church. Russian Politics & Law 52:3, 67–86. https://doi.org/10.2753/RUP1061-1940520303

Wawrzonek, Michał (2014). Religion and Politics in Ukraine. The Orthodox and Greek Catholic Churches as Elements of Ukraine’s Political System. Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholar Publications.

Zaharchenko, Artem & Zaharchenko Olena (2021). The influence of the ‘Tomos narrative’ as a part of the Ukrainian national and strategic narrative. Corvinus of Sociology and Social Policy 12, 163–178. https://doi.org/10.14267/CJSSP.2021.1.7