Suomen ortodoksisen kirkon papisto kanonisessa traditiossa ja kirkkolaissa

Kirjoittajat

• Sami Fyrqvist Itä-Suomen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-8044-5194
• Pekka Metso Itä-Suomen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.61560/ortodoksia.131888

Avainsanat:

kirkkolaki , papisto, kanonit, lainsäädäntö

Abstrakti

Artikkelissa tutkitaan miten kanoninen perinne ja suomalainen kirkkolainsäädäntö säätelevät Suomen ortodoksisen papiston asemaa ja hallinnollisia tehtäviä. Tutkimus nousee Suomen ortodoksisen kirkon kahtalaisesta perustasta: sitä määrittävät yhtäältä ortodoksisen kirkon kanonit, toisaalta Suomen lainsäädäntö. Niiden väliseen suhteeseen liittyy ajankohtainen keskustelu kanonisen perinteen ja valtiollisen lainsäädännön sovittamisesta. Artikkeli osoittaa, että kanonit ja kirkkolaki edustavat monella tapaa erilaista ymmärrystä papiston hallinnollisesta asemasta ja tehtävistä.

Kanoninen traditio on korostuneen piispakeskeinen, mikä näkyy hiippakuntakeskeisyytenä ja piispainkokouksen asemassa paikalliskirkon ylintä valtaa käyttävänä elimenä. Piispoja lukuun ottamatta papiston hallinnollinen asema on kapea eikä seurakunnilla ole itsenäisyyttä hiippakunnasta.

Kirkkolainsäädännön mukaan korkein valta kirkossa on maallikkoenemmistöisellä kirkolliskokouksella, jossa papisto on laajasti edustettuna. Kirkon yleiseen hallintoon osallistuvat hiippakuntapiispojen lisäksi maallikkojen ja papiston edustajat. Kanoninen perinne ei tunne kirkkoherran tointa, jolla on kirkkolainsäädännössä keskeinen rooli seurakunnan hallinnossa.

Oletettavasti jatkossakin hyväksytään kanonisen perinteen ja maallisen lainsäädännön jännitteisyys, mutta Suomen ortodoksisen kirkon hallinonuudistuksen prosesseissa etsitään keinoja niiden nykyistä parempaan sovittamiseen.

Lähdeviitteet

Fyrqvist, Sami (2019). Kanonien soveltaminen papiston kurinpitotoimissa arkkipiispa Paavalin kaudella (1960–1987). Käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Painamaton.

Hakkarainen, Jarmo (2008). Haavoitettu parantaja. Ortodoksinen pappi sielujen lääkärinä Kristuksessa. Omakustanne.

Heikkilä, Jelisei (2020). Kanonisia havaintoja Suomen ortodoksisen kirkkohallituksen 19.2.2020 tekemän päätöksen edellyttämää[n] asiantuntijaselvitykseen. https://ort.fi/sites/default/files/2020-06/Kanonisia%20havaintoja%20asiantuntijalausuntoon%2C%20Heikkil%C3%A4%20Jelisei.pdf. Katsottu 14.3.2023.

Heith-Stade, David (2014). The Rudder of the Church. A Study of the Theory of Canon Law in the Pedalion. Lund: Media-Tryck.

Ikäheimo, Risto (2020). Kanonisen oikeuden ja yleisen työlainsäädännön rajamailla. Ortodoksia 60. 61–73.

Johannes, metropoliitta (1982a). Suomen ortodoksisen kirkon kanoninen asema. Teoksessa Isä Ambrosius & Markku Haapio (toim.), Ortodoksinen kirkko Suomessa. 3. täydennetty painos. Heinävesi: Valamon luostari, 160–163.

Johannes, metropoliitta (1982b). Periaatteellisia näkökohtia valtiovallan ja ortodoksisen kirkon suhteista. Teoksessa Isä Ambrosius & Markku Haapio (toim.), Ortodoksinen kirkko Suomessa. 3. täydennetty painos. Heinävesi: Valamon luostari, 173–177.

Karjomaa, Niilo (1982). Kirkon järjestysmuoto ja hallintoelimet, seurakuntahallinto. Teoksessa Isä Ambrosius & Markku Haapio (toim.), Ortodoksinen kirkko Suomessa. 3. täydennetty painos. Heinävesi: Valamon luostari, 179–194.

Koukkunen, Heikki (1977). Suomen valtiovalta ja kreikkalaiskatoliset 1881–1897. Diss. Joensuun yliopisto.

Loima, Jyrki (2001). Muukalaisina Suomessa. Kaakkoisen kannaksen kreikkalaiskatoliset venäläisseurakunnat kansallisena ongelmana 1889–1939. Diss. Joensuun yliopisto.

Nokelainen, Mika (2010). Vähemmistövaltiokirkon synty: Ortodoksisen kirkkokunnan ja valtion suhteiden muotoutuminen Suomessa 1917–1922. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura.

Patsavos, Lewis J. (1981). The Status of Canon Law in the Orthodox Church Today. Teoksessa Demetrios J. Constantelos (toim.). Orthodox Theology and Diakonia. Trends and Prospects. Hellenic Brookline: College Press.

Perola, Paavo (2013). Mitro Repoa koskevan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen arviointia. Ortodoksia 53, 117–124.

Pispala, Elisa (1984). Ortodoksisen kirkkohallinnon uudistus Suomessa 1883–1917. Yleisen kirkkohistorian lisensiaattitutkimus. Helsingin yliopisto. Painamaton.

Riikonen, Juha (2007). Kirkko politiikan syleilyssä: Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan ja Moskovan patriarkaatin välinen kanoninen erimielisyys 1945–1957. Diss. Joensuun yliopisto.

Rodopoulos, Panteleimon (2007). An Overview of Orthodox Canon Law. Teoksessa George Dion Dragas (toim.). Orthodox Theological Library 3. Rollinsford: Orthodox Research Institute.

Rusanen, Alex (2017). Metropoliitta Johannes kanonistina. Käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Painamaton.

Setälä, U.V.J. (1966). Kansallisen ortodoksisen kirkkokunnan perustamiskysymys Suomen politiikassa 1917–1925. Helsinki: WSOY.

Takala, Elsi (2015). Maallikoiden osallistumisoikeudet Suomen ortodoksisen kirkon hallinnossa. Hallinto-oikeuden pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Painamaton.

Tarukannel, Veijo (2020). Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen 19.2.2020 tekemän päätöksen edellyttämä asiantuntijaselvitys papiston ja kanttorien työoikeudelliseen asemaan liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä Suomen lainsäädännön ja kanonisen oikeuden säännösten perusteella. Ort.fi. 8.6.2020. https://ort.fi/sites/default/files/2020-06/Asiantuntijalausunto%2C%20Tarukannel%20Veijo.pdf. Katsottu 12.3.2023.

Viscuso, Patrick (2006). Orthodox Canon Law. A Casebook for Study. Berkeley, California: Interorthodox Press.