Avautuva valtaeliitti
Naisten rekrytoituminen eliitteihin vuosina 1991–2021
Avainsanat:
eliitit, sukupuoli, eliittieasemien kasautuminen, PohjoismaatAbstrakti
Tutkimus kartoittaa, missä määrin naisten osuus Suomen eri yhteiskuntasektoreiden ylimpien päätöksentekoasemien haltijoista on muuttunut vuosina 1991–2021. Tutkimuksen kohteena ovat ne muutokset, joita on tapahtunut eliittirakenteen avoimuudessa ja sukupuolten mahdollisuuksien tasa-arvossa.
Tutkimuksessa analysoitiin, ylittyykö 40 prosentin kynnys naisten osuudessa eliittiasemista politiikan, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen, joukkotiedotuksen, tieteen ja kulttuurin eliiteissä, miten Suomi eroaa naisten edustuksen suhteen eri eliiteissä muista Pohjoismaista sekä missä määrin eliittiasemia on Suomessa kasautunut naisille miehiin verrattuna. Metodisesti tutkimus perustuu institutionaalisten asemien lähestymistapaan: eliitteihin kuuluviksi on määritelty julkisen dokumenttiaineistojen pohjalta henkilöt, jotka toimivat ylimmissä päätöksentekoasemissa yhteiskunnan eri sektoreita edustavissa vaikutusvaltaisimmissa organisaatioissa.
Naisten edustus kaikissa eliittiryhmissä yhteensä on kasvanut tasaisesti kolminkertaistuen 12 prosentista 35 prosenttiin vuosina 1991–2021. Kaikissa Pohjoismaissa naisten osuus eliittiasemista on suurin politiikan ja kulttuurin eliiteissä, mutta pienin elinkeinoelämän eliitissä. Naisten osuus eliittiasemista elinkeinoelämän eliitissä on Suomessa kasvanut hitaammin kuin muissa eliittiryhmissä ja on matalampi kuin Islannissa ja Norjassa. Suomessa eliittiasemien kasautuminen samoille henkilöille on hieman vähentynyt 1990-luvun alun jälkeen ja on yleisintä politiikan ja elinkeinoelämän eliiteissä. Viidestä henkilöstä, joille on kasautunut eniten eliittiasemia, naisia on kaksi, ja eliittiasemia kasautuu selvästi enemmän miehille kuin naisille.
Naisten edustuksen vahvistuminen eliiteissä ja eliittiasemien kasautumisen väheneminen viittaavat eliittien avoimuuden lisääntymiseen ja eliittirakenteen fragmentoitumiseen.
